Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on noussut voimakkaasti keskusteluun niin tutkimuksessa kuin hallitusten ulkoisten tarkastajien työssä. Kun vielä kymmenen vuotta sitten ilmastopolitiikkaa tarkastettiin lähinnä globaalissa pohjoisessa päästövähennysten näkökulmasta, on nyt huomio kiinnittynyt yhä useammin sopeutumiseen. Samalla globaalin etelän tarkastusvirastot ovat kiinnostuneet aiheesta. Ilmastonmuutoksen taloudelliset riskit kasvavat kaikkialla, mutta etenkin pienissä kehittyvissä saarivaltioissa sopeutuminen on eksistentiaalinen kysymys.
Valtiontalouden tarkastusvirasto johti kuusi vuotta laajaa tarkastusvirastojen ympäristöryhmää ja nosti arktisen alueen tarkastusvirastojen keskusteluun. Suomen puheenjohtajakauden päätapahtuma oli Rovaniemellä alkuvuodesta 2024 järjestetty yleiskokous. Kokouksen pääteemaksi valittiin arktinen ympäristönmuutos ja siihen sopeutuminen. Arktisen alueen nopeasti etenevä lämpeneminen toimi esimerkkinä globaalin muutoksen alueellisista erityispiirteistä ja niihin liittyvistä taloudellisista ja geopoliittisista intresseistä. Samalla arktisella alueella tapahtuvat muutokset vaikuttavat ympäristöön kaikkialla maailmassa.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on usein ilmastonmuutoksen hillintää monimutkaisempaa. Päästövähennyksiä on suhteellisten helppo laskea ja määrittää niille hinta. Sopeutuminen sen sijaan perustuu paikalliseen tilanteeseen. Yli 50 maata kattavan tarkastusvirastojen hankkeen painokas viesti on, että sopeutumistoimet on suunniteltava yhdessä paikallisyhteisöjen kanssa. Usein tavoitteet osallisuudesta eivät kuitenkaan käytännössä toteudu. Tämä heijastelee yleisemmin sitä, että monissa maissa on laadittu hienoja sopeutumissuunnitelmia, mutta niiden toimeenpano ei ole edistynyt.
Tarkastukset korostavat myös kaikkien ryhmien huomioimista sopeutumisen suunnittelemisessa. Rovaniemen kokouksessa nostettiin erityisteemana esille alkuperäiskansatiedon merkitys ympäristön nopeaan muutokseen mukautumisessa. Vaikka etenkin Australian ja Uuden Seelannin tarkastusvirastoissa on tehty paljon työtä alkuperäiskansanäkökulmien parissa, nosti kokous teeman ensimmäistä kertaa tarkastusvirastojen kansainväliseen yhteistyöhön
Suomen puheenjohtajakaudella Valtiontalouden tarkastusvirasto keskittyi etenkin politiikkajohdonmukaisuuteen sekä ilmastorahoituksen vaikuttavuuteen. Rahoitus kaipaisi strategisempaa otetta niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Rahoituksen vastaanottajien näkökulmasta se on turhan usein pirstalaista ja yksittäisiin projekteihin keskittyvää. Kaikkein pienimpien maiden on lisäksi vaikea päästä rahoituksen piiriin.
Viimeisimmässä ilmastokokouksessa luvattiin kolminkertaistaa kansainvälinen ilmastonmuutoksen sopeutumisrahoitus 120 miljardiin dollariin. Pelkkä rahoituksen määrä ei kuitenkaan kerro vielä mitään sen vaikuttavuudesta. Tarkastusvirastojen roolina onkin ollut kysyä, saadaanko rahoituksella toivottuja tuloksia aikaan. Huonosti valitut sopeutumistoimet voivat viedä pahimmillaan kehitystä päinvastaiseen suuntaan. Sopeutumiseen liittyvän rahoituksen vaikuttavuutta on kuitenkin hankalaa arvioida, sillä kyse on toimenpiteistä ja investoinneista, joilla pyritään välttämään kustannuksia tulevaisuudessa. Pidemmän aikajänteen tarkastelu olisi kuitenkin tärkeää. Sen avulla voitaisiin estää myös haittasopeutumista, johon esimerkiksi Euroopan tilintarkastustuomioistuin on kiinnittänyt huomiota.
Vaikka yhteiskunnassa on osin ristiriitaisia tavoitteita, julkisten varojen kustannustehokkaan käytön kannalta etenkin päinvastaisiin suuntiin vievä rahoitus on ongelmallista. Tyypillinen esimerkki on yhtäältä ilmastotoimien ja toisaalta fossiilitalouden tukeminen. Ristiriitoja löytyy kuitenkin myös ilmasto- ja luontopolitiikan väliltä. Vaikka monet toimet tukevat toisiaan, esimerkiksi uusiutuvan energian rakentaminen voi heikentää paikallisesti luonnon monimuotoisuutta. Sen sijaan luontoperusteiset ratkaisut hyödyttäisivät molempia tavoitteita.
Ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista on usein suunniteltu erillisinä kokonaisuuksinaan. Yksi avain vaikuttavuuden lisäämiseksi voisi olla ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumispolitiikkojen parempi yhteispeli. Tämä edellyttää sujuvaa yhteistyötä sekä hallinnonalojen että hallinnon tasojen kesken. Lisäksi tarvitaan koko yhteiskunnan kattavaa osallistumista sekä vahvaa kansainvälisiä kumppanuutta myös tarkastusvirastojen kesken.
Vivi Niemenmaa
Kirjoittaja on johtava tuloksellisuustarkastaja Valtiontalouden tarkastusvirastossa. Hän johti vuosina 2020–2025 tarkastusvirastojen kansainvälistä ympäristötyöryhmää. Työryhmään kuuluu 86 maan tarkastusvirastot.