Joukkoliikenne: Oubus käyttää tuu­raa­jia, jotka tekevät vuoroja ilman työ­so­pi­mus­ta

Pohteen säästöt: Liminka me­net­tää ter­veys­kes­kuk­sen

Luonto: Kii­min­gis­tä löytyi täysin tun­te­ma­ton sie­ni­la­ji

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan – tutustu ja hae tästä

Essee
Tilaajille

An­teek­si, sanoi kiltti ham­mas­lää­kä­ri – Jos on pakko, menen yk­si­tyi­sel­le, mutta mie­lui­ten pu­toai­sin jul­kis­ten pal­ve­lu­jen peh­meään tur­va­verk­koon

Olen lähtökohtaisesti julkisten palvelujen puolella. Olen ollut kirjastojen vakioasiakas niin Kittilässä, Oulussa, Tampereella kuin Helsingissäkin.

Tykkään metrosta, ratikoista ja busseista. Peruskoulusta, museoista ja kaduilla hurisevista lakaisukoneista. Jopa verokarhusta.

Mutta muutamana viime vuonna luottamukseni valtioon ja kuntiin on saanut lommoja.

Kun olin raskaana, mietimme pitkään, ottaisimmeko lapselle sairausvakuutuksen. Tulisiko sille edes tarvetta? Pitäisihän Suomessa voida luottaa julkiseen terveydenhuoltoon, vähintäänkin pienten kansalaisten kohdalla.

Onneksi otimme.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.