Sunnuntaikäräjät: Onko uusien ta­va­roi­den os­ta­mi­nen van­ha­nai­kais­ta?

Vanhat kuvat: Nap­pu­lat ovat rie­muin­neet jal­ka­pal­los­ta Oulun tur­nauk­sis­sa 1970-lu­vul­ta lähtien

Kaleva live: Katso tästä pe­rin­teis­ten Tier­na­poi­ka­kil­pai­lu­jen fi­naa­lit

Mainos: Black Friday -tarjouksena Kaleva Digi 3 kk 1 kk hinnalla! Tilaa tästä.

Ana­lyy­si: Ruot­si-kort­ti silkkaa bluffia – on pet­tä­nyt aiem­min­kin

Lännen Median vaalikone paljastaa, että enemmistö eduskuntavaalien ehdokkaista haluaa Suomen ja Ruotsin solmivan puolustusliiton.

Arkistokuva.
Arkistokuva.
Kuva: Joel Karppanen

Lännen Median vaalikone paljastaa, että enemmistö eduskuntavaalien ehdokkaista haluaa Suomen ja Ruotsin solmivan puolustusliiton.

Sitä kannattavat niin kokoomuslaiset, keskustalaiset, sosiaalidemokraatit kuin perussuomalaisetkin.

Monien poliitikkojen ajatuksenjuoksu kulkee siten, että Natoon emme Venäjän-pelossamme uskalla mennä, mutta liitto Ruotsin kanssa antaisi meille lisäturvaa Putinin diktatuuria vastaan.

Gallup-johtaja keskustan vaaliohjelmassa lukee, että ”puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa tiivistetään”.

Nykyinen pääministeripuolue kokoomus katsoo sekin länteen: ”Lisätään pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Selvitetään

Nato-jäsenyyden mahdolliset vaikutukset – joko yksin tai yhdessä Ruotsin kanssa.”

Sdp kirjoittaa ”lisääntyvästä puolustusyhteistyöstä sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsin kanssa”.

Yhteiset hävittäjäharjoitukset ruotsalaisten kanssa luovat kansalaisille mielikuvan, että tosipaikassa kolmen kruunun sotavoimat auttaisivat meitä ja esimerkiksi torjuisivat venäläisten maihinnousun Ahvenanmaalle.

Ajatus on kaunis, mutta vastuulliset poliitikot eivät saisi eduskuntavaalitilaisuuksissaan pitää Ruotsi-yhteistyötä näkyvästi esillä, koska se on raa`assa reaalipoliittisessa pokerimaailmassa bluffia.

Kysyin Ruotsin pääministeriltä kuluneella viikolla, mikä on Ruotsin turvallisuuspoliittinen linja, ja kannattaako hän Suomen ja Ruotsin avointa sotilasliittoa.

Stefan Löfven (sd.) vastasi mielellään ja ystävällisesti, mutta teki maansa sotilaspoliittisen linjan kristallinkirkkaaksi. Hän ei kannata sotilasliittoa Suomen kanssa, vaan puhuu ainoastaan yhteistyöstä.

”Meillä on yhteistyötä Pohjolassa ja yhteistyötä myös Naton kanssa. Sitä jatkamme ja kehitämme, mutta vedämme rajan Nato-jäsenyyteen”, Löfven painotti.

Samanlainen raja kulkee Suomen suunnalla. Kun kysyin, lähettävätkö Ruotsi ja Suomi lentoharjoituksillaan yhteisen signaalin Venäjälle, Löfven korosti vastauksessaan Ruotsin omia lähtökohtia.

”Harjoitukset ovat signaali meille itsellemme, että haluamme kohottaa sotilaallista kykyämme. Me emme Ruotsissa näe Venäjää suorana uhkana meille.”

Talvisodan kynnyksellä lokakuussa 1939 presidentti Kyösti Kallio sai pääministeri Per Albin Hanssonilta (sd.) yksiselitteisen vastauksen: sodassa Ruotsi ei voisi auttaa Suomea. Silloinkin maat olivat tehneet yhteistyötä.

Heinäkuussa 1938 Suomi ja Ruotsi olivat saaneet valmiiksi Ahvenanmaan puolustussuunnitelman, josta Ruotsin hallitus kuitenkin ilmoitti vuotta myöhemmin luopuvansa Neuvostoliiton kielteisen asenteen takia.

Syksyllä 1939 Moskovassa käydyissä neuvotteluissa Suomi ei taipunut Stalinin laittomiin ja röyhkeisiin aluevaatimuksiin.

Varsinkin edistyspuoluelainen ulkoministeri Eljas Erkko ja maalaisliittolainen puolustusministeri Juho Niukkanen luottivat Ruotsin apuun.

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen Ruotsi kieltäytyi lähettämästä apujoukkoja edes Ahvenanmaalle. Ruotsin ulkoministeri Rickard Sandler (sd.) vaati voimakkaasti Suomen auttamista, mutta hän ei enää päässyt ministeriksi, kun Ruotsiin muodostettiin sotaolojen laaja yhteishallitus.

Yleinen mielipide synnytti naapurissamme ”Finlads sak är vår”-liikkeen, ja huimat 8 000 ruotsalaista ilmoittautui vapaaehtoisiksi talvisotaan.

Kaksi vahvistettua pataljoonaa ja lento-osasto ehtivät rintamalle.

Suuresta massaliikkeestä huolimatta Ruotsin hallitus piti linjansa ja vastusti Ranskan ja Ison-Britannian suunnitteleman apuretkikunnan kauttakulkua.

Talvisodan historia kertoo reaalipoliittisen ajattelun luonteesta. Äärimmäisissä tilanteissa monista valtionjohtajista tulee itsekkäitä – jopa kyynisiä.

Maailma on silti muuttunut: ruotsalaisten poliitikkojen itseluottamus suhteessa Venäjän valtionjohtoon vaikuttaa olevan korkeammalla tasolla kuin 1930-luvulla. Tämä kävi ilmi viime syksynä sukellusvenejahdin yhteydessä. Tästä huolimatta totuus on 2010-luvulla edelleen se, että Suomi on Ruotsille puskuri. Auttavatko ruotsalaiset meitä, jos venäläiset ilmoittavat tekevänsä Gotlannista ydinaseidensa maalin?

Ruotsalaisten hyvää tahtoa ei pidä silti vähätellä. Pääministeri Löfven korostaa maiden sosiaalidemokraattisten puolueiden olevan sisaruksia.

Veri on vettä sakeampaa siksi, että ruotsi on Suomessa virallinen kieli ja ruotsinkielisiä suomalaisia on noin 300 000. Ruotsin kieltä kannattaa Suomessa vaalia turvallisuuspolitiikankin takia.

Sisarusrakkaudesta huolimatta kansalaisten ja poliitikkojen on syytä muistaa, että ainoa luotettava sotilaallinen apulupaus löytyy Naton viidennestä artiklasta.

Lue puolueiden arviot Ruotsi-yhteistyöstä.

Etsi oma ehdokkaasi vaalikoneella!