Taustalla on ennen muuta pohjoisten jäsenmaiden huoli taloudenpidon lepsuuntumisesta.
Elpymisrahaston osalta tätä huolta kantaa erityisesti "nuuka nelikko" eli Ruotsi, Hollanti, Tanska ja Itävalta. Suomi on kantoineen lähellä nelikkoa, ja jotkut maailmalla ovat alkaneet laskea Suomen nelikon jatkeeksi, viidenneksi nuukailijaksi.
Penseästi elpymisrahastoon suhtautuvien maiden pelkona on, että lainojen sijaan suorina tukina jäsenmaille maksettava suuri summa johtaisi tilanteeseen, jossa kriisialttiit maat eivät edelleenkään uudistaisi talouksiaan.
Lainarahana annettava tuki säilyttäisi vastuun tuensaajavaltiolla itsellään. Suora tuki taas lähettäisi epäilijöiden mielestä signaalin siitä, että EU tulee kyllä apuun hätärahoineen, jos talousongelmia ilmenee.
Taloustieteilijät nimittävät tällaisia tilanteita "moraalikadoksi". Jos riskin jäsenmaan talouden kriisiytymisestä kantaisivat EU-maat yhdessä, ei yksittäisellä jäsenmaalla olisi kannustimia eli motivaatiota oman talouden tervehdyttämiseen.
Elvytysvara käy vähiin
Pelkoa lisää se, että viime vuosina rahapoliittisen elvytyksen pääasialliset aseet – matala tai negatiivinen ohjauskorko ja Euroopan keskuspankin (EKP) tekemät EU-maiden velkapaperien jättiostot – on jo käytetty.
Nyt laadittavassa paketissa kyse on budjettipoliittisesta elvytyksestä, jossa talouden rattaisiin yritetään saada vauhtia julkisen kulutuksen lisäyksellä. Elvytysrahalla käynnistettäisiin investointeja, mikä lisäisi työllisyyttä, kulutusta ja alihankintoja.
Nuukaa nelikkoa arveluttaa, mitä sitten tapahtuisi, jos esimerkiksi Euroopan suurtalous Italia joutuisi lähivuosina taas talousvaikeuksiin.
Moraalikadon ja tulevien kriisien pelon lisäksi monia nettomaksavia jäsenmaita ja talouttaan uudistaneita valtioita kismittää joutua maksamaan suurempia EU-jäsenmaksuja, joilla maksetaan tukia pääasiassa Keski- ja Etelä-Euroopan jäsenmaille.
Penseät maat uskovat, että yhteisvastuullinen velka vie EU:ta lähemmäs liittovaltiokehitystä, missä unioni sanelisi jäsenmaille niiden rahankäyttöä.
Velkaa pelkäävä Saksa teki u-käännöksen
Saksa on totuttu näkemään EU:ssa tiukan talouskurin vaatijana, mutta koronakriisin aikana maa on tehnyt täyskäännöksen. Koko elvytyspaketti lähti Saksan ja Ranskan ajatuksesta.
Liittokansleri Angela Merkelin perustelu linjamuutokselle on yhteistyötä rakentava: koronakriisi on niin voimakas ja syvä, että Euroopan talouden elvyttäminen menee nyt tiukan budjettikurin edelle.
Saksa on EU:ssa selkeä nettomaksaja, mutta mantereen talouden elpymistä pidetään maan talouden kannalta niin tärkeänä, että sen vuoksi voidaan lisätä EU-maksuja.
Kertaluontoista vai pysyvää?
Elvytysrahastosta päättämisestä on puhuttu jopa historiallisena päätöksenä: kyse olisi ensimmäisestä kerrasta, kun jäsenmaat ottaisivat aidosti yhteistä lainaa.
Paketin vaikutus unionin ja euroalueen tulevaan kehitykseen riippuu lopulta etenkin siitä, onko kyse kertaluontoisesta pandemiatuesta vai EU:n yhteisvastuullisuuden syventämisestä.
Kertaluontoiseksi pakettia kuvailee esimerkiksi Merkel, joka ajaa pakettiin huomattavaa suorien tukien osuutta.
Suomen pankin lausunnossa eduskunnan talousvaliokunnalle todetaan, että kertaluontoinen ja koronan takia maksettava tuki ei aiheuttaisi yhtä merkittävää moraalikatoa jäsenmaille kuin epäonnistuneen talouspolitiikan vuoksi annettava hätärahoitus.
Myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa korostetaan, että tukipaketti olisi tilapäinen hätätoimi, jolla ei viedä EU:ta kohti liittovaltiota.
Nuukan nelikon huolena kuitenkin on, että kertaluontoinen toimi voisi muuttua osittain pysyväksi, kun tuen nettosaajat tottuisivat siihen.
Eurooppa-tutkija Timo Miettinen katsoo, ettei elpymispaketti merkitse muutosta EU:n päätöksenteon rakenteessa.
Vaikka nyt ollaan ottamassa yhteistä velkaa, kyse on Miettisen mukaan kertaluontoisesta toimesta, ei porttien avaamisesta velkaantumiselle tulevaisuudessa.
Suomi elää viennistä
Suomen kannalta on selvää, että euroalueen laajuinen elvytyspaketti edistäisi pitkällä aikavälillä myös Suomen taloutta viennin kautta, vaikka kysymys suoran tuen ja velan suhteesta on epäselvempi.
Suomi on pieni avotalous, jolle vienti on keskeisen tärkeää.
Koronakriisin hoitamiseen tarvittavien lainojen maksaminen olisi huippuvaikeaa esimerkiksi Italialle ja Espanjalle, jos EU ei olisi taustalla.
Rajut ongelmat yksittäisissä suurimmissa jäsenmaissa olisivat hallaa koko Euroopan taloudelle, ja seuraukset kantautuisivat varmuudella Suomeen asti.
Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja Helsingissä.