Vuonna 2015 American Sociological Review julkaisi Yhdysvaltalaisen Massachusettsin yliopiston professorin Jassmine Kerrisseyn tutkimusartikkelin, joka analysoi kollektiivisten työoikeuksien yhteyttä tuloeroihin. Tilastoaineistoa hyödyntävä tutkimus osoitti, että laajan ammattiyhdistystoiminnan mahdollistavat työlait ovat vahvassa yhteydessä mataliin tuloeroihin.
Työväen neuvotteluvoiman ollessa vahva työtulojen osuus kansantulosta kasvaa suhteessa pääomatuloihin. Isompi osuus yritysten voitoista kanavoidaan palkkoihin omistajien osinkojen sijaan. Ammatillisen järjestäytymisen aste vähentää taloudellista epätasa-arvoa, joka on myös terveen talouden edellytys. Työtä tekevä väestö ylläpitää kotimaista kysyntää kulutuksella.
Ammattiyhdistykset poliittisina vaikuttajina ovat osa demokraattista yhteiskuntaa. Suomessa vuoden 1905 yleislakolla vaadittiin yleistä äänioikeutta. Ja se saatiin. Aikansa porvarilehdessä Hämeen Sanomissa saavutuksesta kiitettiin 1907 eduskuntavaalien alla tosin jumalan armoa, ei työväen joukkovoimaa. Totuutensa kullakin, kuten nykyäänkin.
Suomi on YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestön ILOn jäsen. Ammatillinen järjestäytyminen ja lakko ilman työntekijään kohdistuvia rangaistuksia ovat ILOn tunnustamia oikeuksia. Nykyinen hallitus navigoi näistä päinvastaiseen suuntaan.
Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen onkin verrannut hallituksen lakko-oikeuden rajoittamista autoritaaristen maiden tapoihin. Tulkintaa vahvistaa elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps.) tapa verrata ay-liikettä mafiaan. Moista luulisi kuulevan eteläamerikkalaiselta oikeistodiktaattorilta, ei Suomen hallituksen edustajalta, jonka ministeriö vastaa Suomen ILO-sitoumuksista.
Yksikään puolue ei vaaleissa luvannut nykyistä politiikkaa. Kansan mandaattiin ei voi vedota, koska lupausten pettäminen on sen väärinkäyttöä. Hallituksen poliitikkojen itseensä kohdistuvien protestien arvostelu on hyökkäämistä heidän oman ymmärtämättömän ahneutensa ja korskansa haamuja vastaan.
Verhoamalla työmarkkinaheikennykset työrauhan ja talouden tervehdyttämisen argumentteihin suomalaisesta talouspoliittisesta keskustelusta on tietoisesti häivytetty päätösten luokkapoliittinen ulottuvuus. Ammattiyhdistyksiä heikentämällä hallitus tähtää tulonsiirtoon työntekijöiltä omistajille, vauhdittaa yhteiskunnallisten erojen kasvua ja paljastaa kenen leipää he itse syövät.
Yhdysvalloissa tuloerot ovat kasvaneet 1980-luvulta lähtien maailman suurimmiksi osin presidentti Reaganin silloisen ay-vastaisen politiikan ansiosta. Maailman rikkaimpiin kuuluva sijoittaja, holdingyhtiö Berkshire Hathawayn johtaja Warren Buffet kuvasi USA:n yhteiskuntaa osuvasti vuonna 2006:
“On meneillään luokkasota, mutta sitä käy minun luokkani, rikkaiden luokka, ja me olemme voittamassa."
Suomalaiset voivat vielä valita toisin.
Waltteri Niiranen
FM, Oulu