"Aluksi ei saanut sanoa mitään kriit­tis­tä bre­xi­tis­tä" – Lon­toos­sa asuva suo­ma­lais­fyy­sik­ko pitää nyt uutta kan­san­ää­nes­tys­tä mah­dol­li­se­na

Arttu Rajantie on työskennellyt 20 vuotta brittiyliopistoissa. KUVA: Rami Nieminen

20 vuotta Englannissa asunut ja työskennellyt fyysikko Arttu Rajantie muistuttaa, että jos brexit toteutuu, maailman parhaat yliopistot voivat karata suomalaisnuorten ulottumattomiin. Hän on vaikuttanut EU-tiedeyhteisössä sen puolesta, ettei se toteutuisi.

Suomalaisfyysikko Arttu Rajantie on parin vuoden ajan lobannut Scientists for EU -järjestön riveissä sen puolesta, että brexit ei toteutuisi.

Tiede on luonteeltaan kansainvälistä, etenkin hänen tutkimusalueensa, maailmankaikkeuden tutkiminen. Siinä kansalliset rajat ovat vain haitaksi.

Kun Britannian edellinen pääministeri David Cameron lupasi kansalle äänestyksen EU-erosta, Rajantie ei ollut huolestunut. Hän piti tulosta etukäteen selvänä. Britit eivät mitenkään voisi olla niin hulluja, että äänestäisivät eron puolesta.

– Vielä vaalipäivänä olin aivan varma, että Britannia äänestäisi EU:ssa pysymisen puolesta. Vasta illan mittaan, kun ääniä laskettiin, aloin huolestua. Tulos oli täysi yllätys ja täysi shokki, Rajantie muistelee.

Brexitiä ei saanut arvostella

Äänestystulos muutti yhteiskuntaa ja vaikutti sananvapauteenkin.

– Ensimmäinen puoli vuotta meni niin, että kukaan ei saanut sanoa mitään kriittistä brexitistä tai hänet leimattiin kansanviholliseksi.

Nyt tilanne on helpottanut siinä määrin, että keisarin uusista vaatteista saa jo puhua ääneen.

Tuoreen kyselyn mukaan 46 prosenttia kannattaa EU:ssa pysymistä ja 39 prosenttia kannattaa brexitiä. YouGov-mielipidemittauslaitos kysyi asiaa 25 000 ihmiseltä.

Kyselyn tilasi EU-myönteinen taho. Moni asia on vielä auki, ja on olemassa edelleen se mahdollisuus, että Britannia päättää pysyä EU:ssa.

– En pitäisi lainkaan mahdottomana, että toinen kansanäänestys tulee, sanoo Rajantie.

Lukukausimaksut siedettävät

Maailman parhaiden yliopistojen 10 parhaan lista koostuu suurimmaksi osaksi amerikkalaisyliopistoista. Euroopasta mukana ovat Oxfordin ja Cambridgen yliopistot, listasta riippuen myös Imperial College, jossa Rajantie työskentelee fysiikan professorina.

EU-jäsenyyden ansiosta lukukausimaksut ovat samat sekä Britannian kansalaisille että muille EU-kansalaisille, myös suomalaisille. Ne ovat huomattavasti järkevämmällä tasolla kuin Yhdysvalloissa. EU:n ulkopuolelta tulevat maksavat selvästi korkeampia hintoja.

– Britannia on yksi suomalaisten opiskelijoiden suosituimpia kohdemaita, kun puhutaan opiskelemisesta ulkomailla. Jos heiltä aletaan periä EU:n ulkopuolelta tulevien lukukausimaksuja, en usko että kovin monella suomalaisella on siihen varaa, sanoo Rajantie.

Brexit haittaisi myös brittejä itseään. Jos tieteentekijöiden maahanmuuttoa vaikeutetaan, nerokkaimmat aivot asettuvat muualle. On olemassa vaara, että brittiyliopistot tippuvat ajan myötä parhaiden joukosta eikä Eurooppaan jää yhtään todellista huippuyliopistoa.

Nyt tuntee itsensä ulkopuoliseksi

Vielä muutama vuosi sitten Lontoon lähistöllä asuva Rajantie ei mieltänyt itseään ulkomaalaiseksi vaan tunsi olevansa yksi muista, vaikka hänellä ei olekaan Britannian kansalaisuutta.

Monikulttuurisessa tiedeyhteisössä ei ollut eikä edelleenkään ole tapana katsoa lähtömaata vaan sitä, mitä henkilölle on annettavaa tutkimukseen.

Brexitin tultua puheenaiheeksi Rajantie on saanut havaita yhteiskunnassa yleisesti, että onkin ulkopuolinen. Saman on kokenut moni muukin maassa vakituisesti asuva EU-kansalainen.

Ulkopuolisuuden tunne on kääntynyt myös eduksi. Hänellä ei ole äänioikeutta maan sisäisissä vaaleissa, vaan hän on enemmän tarkkailevassa roolissa. Ulkoa näkee toisinaan kuvan selvemmin ja voi puhua muita suoremmin.

– Monta kertaa on tullut esiin, että huoneessa on ikään kuin elefantti, josta ei saa puhua. Moni tuntuu ajattelevan, että kansanäänestyksen tulosta ei saa kritisoida, koska se oli kansan tahto ja se siitä. Olen usein ollut se, joka avaa ensiksi suunsa, ja sen jälkeen muutkin uskaltavat sanoa mielipiteensä.

Säätyeroja pyrittiin vähentämään

20 vuotta sitten tilanne oli täysin päinvastainen kuin nyt. Rajantien aloittaessa Sussexin yliopistossa Englannin pääministeriksi oli hiljattain valittu työväenpuolueen Tony Blair.

Pääministerinä Blairia voisi kuvailla 1990-luvun brittiversioksi Barack Obamasta. Samanlainen toiveikkuuden, innostuksen ja uuden alun ilmapiiri nosti kummankin poliitikon valtaan.

Blairin tavoitteena oli vähentää säätyeroja ja antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuus tavoitella unelmiaan syntyperästä riippumatta muun muassa opintojen kautta.

Jos Arttu Rajantie olisi nyt vastavalmistunut tohtori, hakisiko hän tutkijaksi brittiyliopistoon?

Vastaus riippuu pestin pituudesta. Postdoc-pesti eli tohtoriksi valmistumisen jälkeinen nuoren tutkijan määräaikainen virka kiinnostaisi kyllä.

– Jos olisin nyt hakemassa pysyviä virkoja, miettisin kyllä pitkään. Jos minulla olisi kilpailevia työtarjouksia, saattaisin mennä muualle.