Olen useaan otteeseen jo vuosia vaatinut alipalkkauksen eli palkkavarkauden kriminalisointia. Valitettavasti jokainen uusi paljastus näyttää, että ongelma ei ole kadonnut. Alipalkkaus rehottaa, koska nykyinen lainsäädäntö ei estä sitä riittävän tehokkaasti.
Tuorein esimerkki on Turun telakka, jossa työntekijöiden kertomusten mukaan on tehty 14 tunnin vuoroja, palkkaa on maksettu epäselvästi verottomina päivärahoina ilman perusteita, eikä ylityökorvauksia ja lisiä ole maksettu. Palkanmaksua on siirrelty ulkomaisten yhtiöiden kautta hämäyksen vuoksi ja työntekijöitä on irtisanottu heti, kun he ovat uskaltaneet avata suunsa ja ottaa yhteyttä liittoon.
Tätä ei voi kuitata yksittäistapauksena. Turun telakka on ollut esillä jo aiemminkin alipalkkausepäilyissä. Sama ilmiö toistuu rakennusalalla, siivouksessa, ravintoloissa, marjanpoiminnassa ja logistiikassa. Työntekijät tulevat usein ulkomailta, he eivät tunne suomalaisia sopimuksia ja lakeja, eikä heillä ole varaa lähteä riitauttamaan asiaa.
Kun alipalkkaus tuottaa rikoshyötyä, mutta kiinnijäämisen riski on olematon, tilanne ruokkii itseään. Rehelliset työnantajat kärsivät tästä yhtä lailla. He joutuvat kilpailemaan yritysten kanssa, jotka säästävät työvoimakuluissa laittomin keinoin. Tämä vääristää markkinoita, rapauttaa veropohjaa ja syö luottamusta työelämään.
Olen aiemmissa kirjoituksissani korostanut, että alipalkkaus on nähtävä rikoksena, ei hallinnollisena pikkuvirheenä. Se on palkkavarkaus, ja varkaus on rikos.
Lainsäädäntö on kuitenkin jäänyt jälkeen todellisuudesta. Jos työnantaja jättää maksamatta palkkaa, siitä seuraa korkeintaan korvausvelvoite – käytännössä ei mitään muuta. Harvoin edes tämä toteutuu täysimääräisesti, sillä alipalkkauksesta kärsivä työntekijä on usein riippuvainen työnantajasta, eikä uskalla riitauttaa asiaa.
Tarvitaan kolme asiaa. Ensinnäkin alipalkkaus on kriminalisoitava omana rikosnimikkeenään. Tämä antaa viranomaisille selkeän välineen puuttua tapauksiin ja viestii, että teko on rikos siinä missä varastaminenkin.
Toiseksi, tilaajavastuuta on kiristettävä niin, että pääurakoitsija on aina vastuussa alihankkijoidensa toimista. Vastuu ei saa kadota monimutkaisiin yhtiöketjuihin.
Kolmanneksi, ammattiliitoille on annettava kanneoikeus, jotta yksittäinen työntekijä ei joudu kantamaan kohtuuttoman suurta riskiä. Lisäksi työsuojeluviranomaisille on turvattava riittävät resurssit, jotta valvonta voi olla tehokasta eikä pelkkää paperityötä.
Turun telakan tapaus on hälyttävä, mutta se ei ole yllätys. Se osoittaa, että vuosikausia jatkunut keskustelu ei ole johtanut riittäviin toimiin. Poliittista tahtoa ei ole löytynyt, varsinkin oikeisto ja porvarit seisovat tumput suorina, vaikka ongelma on ollut kaikkien tiedossa.
Alipalkkaus on palkkavarkaus. Ja varkaus on rikos. On yhteiskunnan uskottavuuden kannalta välttämätöntä, että laki sanoo tämän selvästi. Jokainen työntekijä ansaitsee reilun palkan tekemästään työstä – ja jokainen rehellinen yrittäjä ansaitsee, että kilpailu tapahtuu samoilla säännöillä. Niin kauan kuin alipalkkaus sallitaan hiljaisesti, tämä oikeudenmukaisuuden perusperiaate ei toteudu.
Jouni Jussinniemi
Vasemmistoliiton 2. varapuheenjohtaja, pääluottamusmies, Teollisuusliiton liittovaltuuston jäsen, Pyhäjärvi