Kevättalvella 1899 ilmaantui Keisarillisen Patentti- ja Ikiliikkujaviraston Oulun konttoriin miekkonen, joka esittäytyi Juho Raappanaksi.
"Ja mitähän Reppanalla olisi asiaa", tiedusteli konttorinhoitaja, ikiliikuntakomissaari Mobilov kakkuloidensa takaa.
"Raappana, se nimi on Raappana", korjasi Raappana ja kaivoi repustaan kaksi kapulaa, joihin oli kiinnitetty nappuloita. "Minulla olisi tässä tämmöinen keksintö. Kirjoittelupuhelin."
"Kirjoittelupuhelin? Mikä ihme sellainen on?" äimisteli komissaari.
"Katsokaas, herra, se on tällainen, että nämä tässä ovat niinku puhelinluurit, mutta niissä on kirjoitusnäppäimet. Että näillä voi puhua kuten normaalisti puhelimella, mutta lisäksi lähetellä kirjoituksia toisille."
"Vai että kirjoituksia? Kas kun ei kuvia kanssa! En minä näe tuossa kuin kaksi kapulaa. Eihän noissa ole edes johtoa välissä!" hirnui Mobilov.
"Ai niin, himskatti", nolostui Raappana. "Sen minä aivan unohdin. Anteeksi, herra komissaarius, anteeksi kovasti."
Niin joutui Juho Raappana sillä kertaa häpeällisesti perääntymään ikiliikkujavirastosta, mutta ei se häntä lannistanut. Seuraavana aamuna hän palasi takaisin.
"No mitäs herra Ruppanalla tänään olisi", kyseli ikiliikuntakomissaari pilkallisesti. Hän muisti jo miehen, joskin nimi kaipasi jälleen korjaamista.
"Minä olen keksinyt formaatin. Se on sellainen, että otetaan kiinni joukko pöljiä, laitetaan ne asumaan samaan taloon ja ruokitaan sinne. Sitten ihmiset saavat käydä niitä ikkunasta kurkkimassa."
"Mutta johan meillä on houruinhuoneita ja tungosta piisaa", penäsi komissaari.
"Kyllä, kyllä. Mutta tässä formaatissa olisikin ideana se, että ohikulkijat valvoisivat niitä, niinku isot veljet. Ei tarvittaisi niin paljon hoitajia. Tämän nimikin on Isoveli, Big Brother."
"Eihän tuossa ole älyn pätkääkään! Itse olisitte sinne valmis ensimmäiseksi potilaaksi, herra Huppana!"
"Eiku Raappana. Mutta entäs jos ne asukkaat siellä talossa vaikka laulaisivat tai tanssisivat kilpaa, tai kosisivat toisiaan, tai söisivät russakoita ja sitten äänestettäisiin aina yksi kerrallaan ulos sielÊ6;"
"Ulos! Ulosulosulos, Ruupeinen! Älkääkä tulko takaisin ennen kuin noissa keksinnöissä on edes järjen jyvänen."
Eihän siinä auttanut taaskaan. Juho Raappana lähti nyrkkäsemään kotiin päin hieman kallella kypärin, mutta ei lainkaan luovuttaneena vieläkään. Seuraavana aamuna hän oli jälleen ensimmäisenä kolkuttelemassa ikiliikuntaviraston ovea.
"Nyt minä sen keksin!" hän hihkui jo kynnykseltä haiveniaan raastavalle komissaari Mobiloville." Minä perustan lehden. Sen nimeksi tulee Kaleva ja siihen präntätään uutisia Oulusta ja Oulun läänistä ja postitetaan lukijoille moniaina päivinä viikossa jaÊ6;"
"Hyvä on, hyvä on!" mourusi komissaari epätoivoisena. "Tehkää mitä lystäätte. Perustakaa lehti ja perustakaa vaikka kuvalennätin ja präntätkää mitä haluatte ja lähettäkää lukijoille vaikka sähköllä ja vaikka kerran minuutissa ja vaikka siihen kapulapuhelimeenne ja vaikka mitä. Kunhan lupaatte, ettette enää ikuna kuuna päivänä tule tänne minua häiritsemään! "
Loppu onkin historiaa.