Aki Kaurismäen uutuus Laitakaupungin valot saa ensi-iltansa perjantaina. Kaurismäkeläisittäinkin perin pelkistettyä kerrontaa edustava filmi päättää löyhästi toisiinsa liittyvien elokuvien trilogian. Aiemmat osat olivat Kauas pilvet karkaavat ja Cannes-voittaja Mies vailla menneisyyttä.
Trilogian ensimmäinen elokuva käsittelee työttömyyttä, toinen syrjäytymistä ja nyt ensi-iltansa saava päätös yksinäisyyttä, joka käsikirjoittaja-ohjaajan mielestä lienee pahinta kaikesta. Sillä niin lohduton on yövartija-Koistisen tie koleassa Helsingissä.
"Chaplinin pikkukulkurin lailla hän etsii kovasta maailmasta pientä säröä, josta ryömiä sisään, mutta niin kanssaihmiset kuin yhteiskunnan koneistokin katsovat asiakseen murskata hänen vaatimattomat haaveensa kerta toisensa jälkeen", visusti Portugalissa elokuvan markkinoinnin ajan pysyttelevä Kaurismäki evästää tiedotteessa.
Aiemmissa trilogian elokuvissa yhteisö auttaa omiaan, mutta Laitakaupungin valoissa ei paljon hyviä ole. Pahiksia riittää sitäkin enemmän. Mukana on myös Maria Järvenhelmen tulkitsema katala neito, jota Kaurismäki kuvailee elokuvahistorian tunteettomimmaksi naiseksi sitten Joseph L. Mankiewiczin elokuvan Kaikki Eevasta nimihahmon.
Rakkautta ja hyväksyntää kaipaavaa Koistista esittää surusilmäinen Janne Hyytiäinen, jonka suuri yleisö tuntenee parhaiten Peran roolista Kari Väänäsen ohjaamassa elokuvassa Klassikko. Miten ihmeessä sympaattinen vartija joutuu niin pahanlaisesti naisen jymäyttämäksi?
"Koistinen on vilpitön hölmö. Se ajattelee, että kerrankin tässä elämässä lykästää, että nyt Koistinen saa niin menevän böönan kuin vain olla voi", Hyytiäinen hymähtää.
Työpaikkakiusaamista ja tupakkaa
Vaikka åkelindmanmaisesti rosvopäällikköä esittävän Ilkka Koivulan sakki eniten Koistista koetteleekin, eivät miestä säästä työkaveritkaan. Elokuvan yksi teema onkin työpaikkakiusaaminen.
"Jostain syystä jotain täytyy joukossa aina kiusata, vaikkei mitään syytä olisi. Koistinen on kiltti ja pyrkii pois yksinäisyydestä, mutta työkaverit eivät huoli häntä seuraansa."
"Kyllä siinä näytellessä monta kertaa tuli semmoinen olo, että voi että kun haluaisi suojella tuota miestä. Onneksi elokuvan lopussa on lohdun kipinä."
Kaurismäen ohjeet pääosanäyttelijälle olivat lyhyitä ja yksinkertaisia tyyliin "kato tohon teipinpalaan, sitten sano se repliikki tolle pöydälle ja vilkaise vielä perään kaihoisasti".
Pelkästään hyvää ei Hyytiäiselle elokuvasta seurannut, vaikka kansainvälistä mainetta ja punaisia mattoja saattaa tiedossa ollakin. Siihen loppui nimittäin viisi vuotta kestänyt tupakkalakko. Laitakaupungin valoissa poltetaan tupakkaa kuin viimeistä päivää - sananmukaisesti.
"Tupakka on Akin elokuvien metafora jostakin epämääräisestä ajasta. Ja nyt hän tietenkin vielä korostaa sitä, kun ei kohta enää missään saa polttaa. Se on anarkiaa siinä mielessä."
Elokuva on kuvattu pääasiassa Helsingin Ruoholahdessa. Niinkin moderniin kaupunginosaan on Kaurismäki onnistunut luomaan ajattoman maailman, jossa tytölle tarjotaan rinkeleitä ja nakkikioskilla juodaan sittisuutaa.
37-vuotias Janne Hyytiäinen ei ole vielä ehtinyt pahemmin kuluttaa kasvojaan ennen suurta rooliaan. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta vasta 1999.
"Sitä ennen tein kaikenlaisia hommia. Savonlinnassa ei ihan ensimmäinen asia ollut pyrkiä teatterikouluun, ja tietysti vanhemmatkin toivoivat minusta kunnon kansalaista, joka menestyisi elämässä."
Laitakaupungin valojen kansainvälinen ensi-ilta on Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa.