Pääkirjoitus

Airbnb:tä tar­vi­taan, mutta myös rajoja siihen – ta­lo­yh­tiöt ovat ennen kaikkea siellä py­sy­väs­ti asuvien koteja

Oulussa vääntö lyhytvuokrausoikeudesta on koskenut etenkin asematorneina tunnettuja taloja.
Oulussa vääntö lyhytvuokrausoikeudesta on koskenut etenkin asematorneina tunnettuja taloja.
Kuva: Liubov Alekseeva

Kiistely asuntojen lyhytvuokrauksesta on jatkunut pitkään mutta ottanut taas uusia kierroksia. Ehkä kiivainta keskustelua majoitusmallista on käyty Rovaniemellä, jossa valtavaksi äityneen toiminnan lieveilmiöt kuten levottomuus ja portaikoiden epäjärjestys ovat hermostuttaneet asuinkerrostalojen vakituisia asukkaita.

Äskettäin saatiin hallinto-oikeuden ratkaisu, jonka mukaan useiden Oulun keskustassa sijaitsevien asuinhuoneistojen lyhytaikainen vuokraus majoituskäyttöön on asemakaavan ja rakennusluvan vastaista.

Oulussa rakennuslautakunta oli määrännyt sakon uhalla useaa vuokraustoiminnan harjoittajaa lopettamaan lyhytaikaisen majoituksen. Kiista saattaa vielä edetä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Asuntojen lyhytvuokraus vaikkapa Airbnb- tai Booking.com-palveluiden kautta on joillekin vuokraajille merkittävää liiketoimintaa. Toisaalta kaupunkikin voi hyötyä palvelusta. Sen ansiosta matkailijoita ja muita vieraita pystytään vastaanottamaan enemmän kuin minkä hotellikapasiteetti mahdollistaisi.

Niinpä Oulu kannustaa asukkaitaan avaamaan ensi kesänä omia asuntojaan matkailijoille esimerkiksi kuninkuusravien ja asuntomessujen ajaksi. Rakennusvalvonnan johtajan Anu Montinin mukaan kielletty toiminta ja kaupungin ehdottama lyhytvuokraus ovat täysin eri asioita.

Nyt luvassa on myös valtakunnallista ohjausta. Alan toimintaa koskeva lakiluonnos lähti lausuntokierrokselle viikko sitten.

Lakiluonnoksen ytimessä on kohta, jonka mukaan omaa asuntoa saisi lyhytvuokrata rajoituksetta, mutta sijoitusasuntoa 90 päivää vuodessa. Kunta voisi silti halutessaan sallia lyhytvuokrauksen 180 päivänä vuodessa.

Ehdotus vaikuttaa järkevältä kompromissilta. Se ottaa huomioon vakituisten asukkaiden oikeutetut toiveet asua rauhallisissa ympäristöissä ja on samalla vastaantulo asuntosijoittajille. Nämä eivät tosin ole ehdotusta kiitelleet. Osalle heistä ainakin 90 päivän sääntö tietäisi merkittäviä tulojen menetyksiä.

Oululaisia lyhytvuokraajia korpeaa myös kaupungin määräämä uhkasakko ja mahdolliset ilmoitukset poliisille määräysten vastaisesta toiminnasta. Tuntemuksia voi ymmärtää, koska majoitustoiminta on jatkunut nykymuodossa pitkään.

Myös asuntosijoittaminen sisältää riskinsä, joita voivat aiheuttaa viranomaismääräysten tai lainsäädännön muuttuminen. Yleinen keskustelunaihe on ollut jo pitkään, että lyhytvuokraus sijoitusasunnoissa liikkuu lainsäädännön ja viranomaismääräysten harmaalla alueella.

Jos rakennuslain muutos toteutuu jotakuinkin ehdotetussa muodossa, osalla lyhytvuokraajista liiketoiminta kokee kolauksen. Osa luultavasti hankki asuntoihinsa pitkäaikaisia vuokralaisia. Pitemmällä jaksolla tilanne todennäköisesti tasapainottuu ilman että rajut uhkakuvat esimerkiksi vuokramarkkinoiden järkkymisestä toteutuvat.