Koskelan omakotitaloalueella palkittiin ensimmäisellä palkinnolla useampikin piha kaupungin pihakilpailussa viime kesänä. Yksi niistä on Tuulikki ja Pekka Sarkkisen puutarha.
"Tämä on paisunut ja paisunut", nauraa vuodesta 1981 taloa asunut pariskunta. "Alussa piha oli aivan erinäköinen. Siellä oli yksi pioni pystyssä ja gladioluksia", muistelee Tuulikki Sarkkinen ja kertoo miehensä olevan itseään innokkaampi puutarhuri.
"Puutarhanhoito on niin raskasta puuhaa, ettei nainen jaksaisi siirrellä lapiolla raskaita perennojen juuripaakkuja paikasta toiseen."
Pariskunnan dahlia-ihastus alkoi 1988. Oranssilla värillä aloitettiin, sitten seurasi kirkkaanpunaisia ja värisekoituksia. Nyt ihastuksen kohteina ovat keltaiset ja suuret kaktusdahliat
Eläkkeelle pääsy kymmenisen vuotta sitten sai aikaan varsinaisen puutarhaharrastuksen.
"Meillä oli huonosti kasvavaa potaattimaata. Siihen tehtiin ensin mansikkamaa. Nyt siinä kasvavat omenapuut", Pekka Sarkkinen kertoo.
Pariskunnan poika asuu Etelä-Suomessa. Vieraillessaan hänen luonaan kohteisiin kuuluvat myös tien varrella olevat puutarhat, joiden kasvihuoneista tarttuu yhtä jos toistakin mukaan.
"On se sellaista kokeilemista. Alussa kyllä harmitti enemmän, jos jokin ei menestynyt", Pekka Sarkkinen toteaa.
Perennojen lisäksi pihalle ei ole istutettu juuri kesäkukkia. Arat kasvit kuten komeakukkaiset kärhöt viedään kellariin talvehtimaan. Samoin pensasmaiset pelargonit nostetaan alkukesästä ruukkuineen pihalle.
"Keväällä Pekka aloittaa heti kun lumet alkavat sulaa. Alppiruusuilta hän lapioi lumet pois ja kastelee niitä lämpimällä vedellä, jotta routa sulaisi. Silloin ne eivät pääse kuivumaan."
Ruusut tuntuvat olevan isännän yksi rakkauden kohde. Niitäkin puutarhaan mahtuu lähes sata. Ingrid Bergman, pikku viljami, preeria, suvituuli... Kanadalaiset ruusut ovat parhaillaan erityisessä suosiossa.
Pihalla kasvaa lisäksi muun muassa päivä- ja kuunliljoja, pioneja, maksaruohoja, malvikkeja, laukkoja, nauhuksia, leimuja ja erilaisia pensaita. Vihreää tuovat myös havut, joista pesäkuusi on menestynyt kadehdittavan hyvin.
Nurmikon Pekka Sarkkinen leikkaa neljän päivän välein tavallisella vanhanaikaisella työnnettävällä ruohonleikkurilla. Niin hänen mielestään saa parempaa jälkeä. Keväällä perennapenkit käydään läpi ja rikkaruohot nypitään pois.
Nurmikon ja penkkien rajat pidetään koko ajan puhtaina. Lannoitusta kasvit saavat keväällä, seuraavan kerran kesä-heinäkuun vaihteessa ja lopuksi syyslannoituksen.
Toki puutarhaan mahtuu vielä hyötypuutarhaakin omenapuiden lisäksi; vihreää ja punaista karviaista, herukoita ja yksi kirsikkapuukin, joka tänä kesänä tuotti ensimmäisen kirsikan.
Puutarhassaan pariskunta on pyrkinyt säilyttämään luonnonmukaisuutta. "Emme ole niitä, jotka grillaavat, joten pihalle ei ole pystytetty grillikatoksia.
Vesiallaskin on pieni rapakko, johon ei ole liitetty suihkulähdettä eikä valoja, mutta siilejä juoksee pitkin pihaa ja orava syö tuhkapensaassa", Tuulikki Sarkkinen vähättelee puutarhaansa ihailevalle vieraalle.
Puutarhan värimaailma aiheuttaa joskus keskusteluja. "Minusta pitäisi olla enemmän valkeaa. Olen yökyöpeli ja illan hämyssä valkea ja keltainen näkyvät ja korostavat kauniisti muita sävyjä", paljastaa Tuulikki Sarkkinen.
"Joskus pitää mennä kävelemään Toppilaan merenrantaan katsomaan luonnonkukkiakin vaihtelun vuoksi", miettii Tuulikki Sarkkinen.
"Meillä on aina kiire kotiin. Ikävä tänne tulee, jos ollaan enemmän kuin viisi päivää pois", vakuuttaa pariskunta.
Pekka Sarkkinen suree puolestaan, ettei pihalle mahdu enää tekemään uusia kukkapenkkejä.
"Pitäisi kai jonkin verran nurmikkoakin olla. Jos meillä olisi neljä kertaa tämän tontin kokoinen tila, niin jaksaisin kyllä tehdä kaiken itse, mutta tekisin toisenlaisen pihan."