Varman toimitusjohtaja Risto Murto ehdotti hiljattain (Helsingin Sanomat 26.7.), että aikuisten lasten tulisi kantaa enemmän vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan, toisin sanoen toimia epävirallisina omaishoitajina.
Tämä ehdotus heijastaa vaarallista kehityssuuntaa, jossa yhteiskunnan vastuuta pyritään siirtämään yksittäisille ihmisille – usein jo valmiiksi kuormittuneille, työssäkäyville naisille.
Tälläkin hetkellä yli 100 000 työssäkäyvää ihmistä hoitaa säännöllisesti läheistään kodin ulkopuolelta ja arviolta jopa 300 000–1 000 000 suomalaista tekee omaishoitoa ilman tukea tai virallista statusta.
Onkin kestämätöntä ehdottaa, että aikuiset lapset kantaisivat vielä enemmän hoivavastuuta. Julkisen sektorin aliresursointi ei saa johtaa siihen, että yhteiskunnan vastuu sysätään perheille. Omaishoito on usein näkymätöntä ja yksinäistä työtä, eikä se saa perustua oletukseen läheisvelvollisuudesta.
Sen sijaan, että kasvatamme aikuisten lasten vastuuta ikääntyneistä vanhemmistaan, meidän tulisi kantaa yhteiskuntana vastuumme. Iäkkäille, jotka eivät pärjää enää kotonaan, tulee taata pitkäaikaishoivapaikka silloin kun sille on selkeä tarve.
Sopimusomaishoitajina toimivien hoitopalkkion tason tulee vastata työn määrää ja menetettyä ansiotasoa. Omaishoitajille pitää taata oikeus todellisiin vapaisiin ja toimivaan sijaishoitoon, sekä mahdollisuus käydä töissä omaishoidon ohella. Olisi tärkeää saada myös valtakunnallisesti yhdenvertaiset omaishoidon käytännöt, jotka eivät riipu yksittäisen hyvinvointialueen taloustilanteesta.
Yhteiskunta ei saa rakentua sen varaan, että aikuiset lapset paikkaavat hyvinvointivaltion aukkoja. Se ei ole reilua – eikä kestävää.
Minnamaria Salminen
omaisjärjestön toiminnanjohtaja, Pohteen varavaltuutettu (sd.), Oulu