"Olemme tehneet saha-alueen entiselle omistajalle Stora-Ensolle töitä, ja kun näitä rakennuksia tarjottiin ostettavaksi, teimme tarjouksen, joka hyväksyttiin. Voi sanoa, että teimme heräteostoksen ja maksoimme käyvän hinnan", kertoo Jukka Laitinen LPL-Rakennus Osakeyhtiöstä. Vaikka rakennukset ovat sahan vanhoja konttorirakennuksia, ne osoittautuivat rakenteellisesti hyväkuntoisiksi 100-vuotiaiksi.
Perheyritys käytti Museoviraston asiantuntijuutta hyväkseen saneerauksen onnistumiseksi. Vuoden päivät Jukka Laitinen kävi alueella ja taloissa pidettiin peruslämpöä yllä.
"Tutkimme rakenteita samalla. Oli helpompi suunnitella aina pala kerrallaan. Arkkitehti Tapio Rönkönharjulle annettiin vapaat kädet."
Rauhallisesti etenevään kohteeseen tehtiin aluksi yksi päätyhuoneisto malliasunnoksi. Vintit olivat olleet puhtaasti varastokäytössä. Nyt nekin muutettiin asuintiloiksi. Vintiltä löytyi rakennusten ainoa vesivahinko, joka ei ollut paria neliötä suurempi.
"Parhaimmillaan kaksivuotisen urakan aikana oli 30 henkeä töissä, mutta keskimäärin 10-15 henkeä. Tähän työhön kiintyi. On kokonaan oma taiteenlajinsa kunnostaa vanhaa. Kaiken kaikkiaan tässä on ollut enemmän tekemisen iloa kuin businesta", Jukka Laitinen huokaa ja aikoo pitää vastaavien kohteiden ostamisessa muutaman vuoden taukoa.
Lopputuloksena kahteen hirsiseen konttorirakennukseen syntyi yhdeksän yksilöllistä asuntoa. Pienin on 87 neliötä ja suurin 116 neliötä. Nyt vielä viimeistellään pihaa ja sitten kaikki on kunnossa.
"Saman määrän uusia asuntoja tekee puolessa vuodessa", Jukka Laitinen vertaa, mutta kertoo samalla innostuneena, että tyyliin sopivia vanhoja tapettimalleja piti tilata Englannista asti. Ja että saunoissa on käytetty tervaleppää ja keittiökalusteet ovat korkeimpien hintaluokkien laatua.
Pateniemen sahamuseossa, Nikkarinpirtissä vierailevat käyvät kurkistelemassa kahta komeaa, puna- ja keltamultaista taloa samassa pihapiirissä. Tunnelma on kuin pysähtynyt 1900-luvun alun tunnelmiin, vaikka saha toimi vuoteen 1990 saakka.
Voisi hyvin kuvitella sahanomistajan, konsuli Johan Gustaf Bergbomin käyskentelemään pihalla.
Ei tarvitse kysyä
Ensimmäiset nykyisistä asukkaista muuttivat alkukeväästä ja viimeisimpänäkin muuttanut perhe on ehtinyt asua jo muutaman kuukauden.
"Muutimme Tornionjokilaaksosta. Mieheni oli asunut Karinkannassa ja kiertelimme tätä aluetta. Katsoimme ensin, että mitähän tähän tulee. Sitten luimme lehdestä myytävistä asunnoista", kuvailee graafinen suunnittelija Maria Raappana kodin hakua.
Valokuvaajamiehensä Arto Raappanan kanssa he pitävät mainostoimistoa samassa huoneistossa. Koska he varasivat ensimmäisen huoneiston, he ehtivät itse valitsemaan keittiökalusteet ja tapetit. Vanhojen konttorirakennuksen piirustusten perusteella he laitattivat väliovien yläpuolelle ikkunat.
"Asumme tässä keskellä kaupunkia ja luonnonhelmassa. Merituuli tuoksuu välillä aivan ihanalta. Poikamme lauri on nähnyt jo siilinkin ja fasaanin", Maria Raappana selittää innostuneena ja rapsuttaa pihapiiriin ilmestynyttä kissaa.
Ari Loukkola ja Paula Junkkari asuivat aiemmin rintamamiestaloa Toppilassa ja etsivät kartanotyylistä omakotitaloa, mutta löysivät rivitalokotinsa täysin valmiina toisesta sahan konttorirakennuksesta.
"Tällainen tyyli on aina viehättänyt. Minulle tämä on ainakin unelmatalo. Yläkerrassa näkyvät vielä vanhat hirretkin", Paula Junkkari toteaa.
Viime talvena pariskunnan asunnonetsintä kiihtyi, mutta kun he näkivät nykyisen kotinsa, he tiesivät heti löytäneensä sen oikean.