Joulun jälkeiset kovat tuulet ottivat ja pukkasivat meren rantaan, tai ainakin osan merta. Lähes kilometrin pituista Oulun Nallikarin rantaviivaa koristaa väliin jopa miehen korkuinen ahtojäävuoristo.
Pojat Henrik Viljanen ja Matias Leiber kiipeilevät jäädyyneillä, kompuroivat, luistelevat kengillä pitkin jäätä ja viskovat ahtojäämurikoita murskaksi.
"Tämä on hauskaa", pojat malttavat huikata heittojen välistä.
"Täältä vain hakemaan grogijäitä", naureskelevat poikien isät Mika Haanpää ja Misa Leiber.
Ahtojäät ovat miehille jokavuotinen tuttu näky. Tämän vuoden jäädyynejä he ihastelevat, että kerran vuosikymmenessä saadaan näin komeat jäät. Misa Leiber katsoo horisonttiin ja tuumii, että Hermannin saaren takana näyttää olevan vielä komeammat ahtojäät.
"Hailuodon Marjaniemessä on normaalisti 10-15 metriä korkeat jäät. Me seuraamme pitkin talvea jäätilannetta. Nämä jääkasat ovat tulleet joulun jälkeen", Leiber tietää.
Kun hän 22. päivä joulukuutaoli menossa surffailemaan, ei jäitä vielä tuolloin näkynyt.
"Nämä eivät tästä lähde ennen kevättä, hyvä jos juhannukseksi", sanoo Haanpää.
Dyyneiltä kuuluu kumeaa jylyä, paikoitellen jäät narskuvat keskenään.
"Meri on työntänyt nämä poukamaan, sillä tässä on ruoppauksen jäljiltä syvempää. Nämä on tuulen tekosia", Häänpää ihastelee.
Miehet muistavat, että vuosi sitten jää oli paksumpaa, nyt sen pitävyys on noin kuutisen senttiä. Toisaalta massaksi kerääntyneet röykkiöt olivat edellisellä kerralla puolta matalampia.
"Puoletkaan kun tällaisesta saisi kotipihalleen. Olisi mistä särkeä jäätä", sanovat Haanpää, Leiber ja jälkikasvu.