Vesilahdella asuva Elina Lundahl, 17, harrastaa swappailua, eli ystävyysvihkojen vaihtelemista. Swappailun perusajatuksena on vihkon lähettäminen kirjekaverille, joka osallistuu siihen esimerkiksi koristelemalla sivun tai vastaamalla kysymyksiin. Sen jälkeen hän lähettää vihkon eteenpäin omalle kirjekaverilleen. Kun vihko on käynyt niin monella ihmisellä, että se on täynnä, viimeinen osallistuja postittaa sen takaisin tekijälle.
Elina tutustui swappailuun sattuman kautta viisi vuotta sitten.
"Se oli se perinteinen tarina: kirjekaveri lähetti kirjeen mukana minulle vihkon, ja postitin sen eteenpäin. Vähitellen yhä useampi tuttava kiinnostui swappailusta, ja vihkosten avulla sain myös uusia kavereita", Elina muistelee.
Koristeita maailmalta
Elinan harrastus alkoi yksinkertaisista "friendship bookeista", joihin kukin osallistuja kirjoittaa yhteystietonsa uusien kirjeystävien toivossa. Pian Elina kuitenkin innostui tekemään koristeellisia, decoiksi kutsuttuja swappeja. Niiden ideana on, että jokainen osallistuja taiteilee yhden sivun mahdollisimman kauniiksi. Kun vihko lopulta palautuu kierrosta takaisin tekijälleen, hän saa ihailtavakseen monta persoonallista kuvataideteosta.
"Olen aina piirtänyt ja maalannut paljon. Swappailussa on se etu, että siinä näkee muidenkin taidetta itsensä toteuttamisen lisäksi. Minulle swappailu on ennen kaikkea taiteen tekemistä, mutta vihkoja postitellessa tulee myös tutustuttua helposti uusiin ihmisiin", Elina kertoo.
Nyt Elinalla on parikymmentä swappikaveria, joiden kanssa hän vaihtaa vihkosia - joidenkin kanssa viikoittain, toisten kanssa vain pari kertaa vuodessa. Harrastukseen kuuluvat myös kansainväliset swapit, joita hän lähettelee tutuilleen Puolaan, Britanniaan, Irlantiin ja Ukrainaan.
"Kansainväliset vihkot voivat kiertää ympäri maailmaa. Kun oma swappi palautuu kierrosta, on mielenkiintoista nähdä, missä kaikkialla se on käynyt", Elina toteaa.
Ideat löytyvät läheltä
Decoja Elina tekee noin 200 kappaleen vuosivauhtia, ja yhden swapin tekemiseen voi kulua kolmekin tuntia. Decon voi hänen mukaansa koristella melkein millä vain. Lehdistä leikatut kuvat, lahjapaperit ja narut auttavat jo hyvin alkuun, unohtamatta tietenkään omia piirustuksia ja maalauksia. Elina käyttää mielellään kierrätysmateriaaleja, joten swappailu ei tule kalliiksi.
"Kerään erilaisia papereita ja kuvia talteen. Decojen aiheet otan jokapäiväisestä elämästä, elokuvista ja musiikista. Teen mielelläni kantaaottavia decoja, joissa on sanomaa. Haluan teosteni herättävän muissa ajatuksia, jotta ne olisivat enemmän kuin vain kaunista koristelua.
Mukaan on helppo päästä
Swappailun salat aukeavat helpoimmin muiden töitä tutkimalla. Harrastuksen aloittaminen ei ole vaikeaa: tarvitaan vain joku, jonka kanssa vaihdella vihkoja. Kaveria voi etsiä internetin swappailuaiheisilta sivuilta, ja niillä pääsee myös katselemaan kuvia muiden tekemistä swapeista. Mutta vaikka joukossa on todellisia taideteoksia, turhia paineita teosten onnistumisesta ei Elinan mielestä kannata ottaa.
"En etukäteen pahemmin suunnittele omia teoksiani, enkä toisaalta halua liikaa arvostella muiden tekeleitä. Hyvä swappi on sellainen, joka on tehty sydämestä ja ajatuksella. Yleensä swapista näkee, jos tekijällä on ollut sitä tehdessä hauskaa, ja sehän on swappailussa pääasia", Elina painottaa.