Jokaisen nuoren elämään kuuluu oman paikan etsimistä ja epäröintiä. Haasteelliset kaveri- ja perhesuhteet sekä vastuu omasta pärjäämisestä voivat joskus aiheuttaa nuorelle ahdistusta ja masennusta. Kun olo on vaikea, ei nuori välttämättä osaa tai jaksa etsiä apua. Aina omaa avuntarvettaan ei helposti edes huomaa.
"Masennuksen oireet voivat olla hyvin monimuotoisia ja sitä voi olla vaikea tunnistaa itsessään. Läheisillä on tunnistamisessa suuri merkitys", muistuttaa Oulun kaupungin Lasten- ja nuorisopsykiatrisen työryhmän (LaNu) työntekijä Helena Niskanen.
LaNuun ottavatkin yhteyttä useimmiten juuri nuorten vanhemmat. LaNun työntekijät auttavat etsimään nuorelle sopivan keinon helpottaa tilannetta. Työryhmän kautta voi saada perhe- ja yksilötapaamisten lisäksi esimerkiksi toimintaterapiaa.
Tärkeintä on, että nuoren arki saadaan mahdollisimman tasapainoiseksi.
"Toimivat ihmissuhteet perheessä, ystävät, harrastukset, koulunkäynti ja opiskelu ovat asioita, jotka tukevat nuorta ja rakentavat hänen tulevaisuuttaan", Niskanen sanoo.
Ylitsepääsemättömältä tuntuva masennus saattaa johtaa itsetuhoisiin tekoihin. Nuorten itsemurhia tapahtuu Oulun seudullakin vuosittain. Tällaiseen vakavaan tekoon päätyvää nuorta on ulkopuolisen silmin usein hankalaa ymmärtää.
Oulun Lyseon lukion toisen vuoden opiskelijat Heidi Saarinen ja Henna Räihä toteavat, että masennusta potevan ihmisen tuskaa ei voi täysin ymmärtää, jos ei itse ole kokenut mitään vastaavaa. "Se, että joku on valmis katkaisemaan oman elämänsä, on aika raskas asia", Räihä sanoo.
Monen nuoren läheisimmät kontaktit löytyvät kaveripiiristä. Tytöt kertovat, että useimmissa ongelmatilanteissa he kääntyvät ystävän puoleen. Kaverinsa vaikeaa tilannetta he pyrkisivät aluksi helpottamaan juttelemalla.
"On oikeastaan velvollisuus hakea apua ystävän puolesta, jos hän ei itse sitä tee", pohtii Saarinen. Apua voisi tyttöjen mielestä pyytää vaikkapa vanhemmilta, terveydenhoitajalta tai koulupsykologilta.
Helena Niskasen mukaan masentunut nuori saattaa kokea itsensä ja elämänsä arvottomaksi. Itsetuhoiseen tekoon päätyvän nuoren päässä asiat ovat voineet kasautua ratkaisemattomalta tuntuvaksi vyyhdiksi.
"Jokin vaikea elämäntapahtuma voi olla viimeinen pisara, joka johtaa impulsiiviseen tekoon", Niskanen sanoo. Hän muistuttaa, että itsetuhoisia ajatuksia mietiskelevä nuori tarvitsee aina psykiatrista apua.
Myös lastensuojelun ja koulujen työntekijöiltä tulee Niskasen mukaan soittoja LaNulle. Koululla onkin merkittävä rooli lähes jokaisen nuoren arjessa.
"Opettajat tunnistavat ahdistuneen oppilaan melko hyvin, sillä hehän ovat päivittäin lähimpänä nuoria ja heidän tunnelmiaan", toteaa Oulun normaalikoulun lukion rehtori Sari Eskola.
Eskola kertoo, että koululla toimii oppilashuoltoryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti tarkastelemaan oppilaiden hyvinvointiin liittyviä asioita. He pohtivat myös yksittäisten oppilaiden auttamisvaihtoehtoja.
"Avun tarjoamisessa ei koskaan anneta periksi", Eskola sanoo.
Eskolan mukaan liian suurten opetusryhmien vuoksi on mahdollista, että osa oppilaista jää näkymättömiksi. Hän huomauttaa, että joka koulussa tulisi olla riittävästi opinto-ohjaajia ja terveyden ammattilaisia sekä psykologipalvelut tarjolla.
"Rahaa se yhteiskunnalta vaatii, mutta varmasti maksaisi itsensä takaisin pienempinä ongelmina myöhemmin."
Niskanen ja Eskola ovat yhtä mieltä siitä, että mitä varhaisemmin ongelmiin puututaan, sitä valoisampi tulevaisuus nuorelle voidaan taata. Nuoren ongelmia ei tule vähätellä. Avun etsimisessä läheisen on paras ottaa ensimmäinen askel.
Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.