Yrjö Hie­ta­nen uskoo Ateenan mi­ta­liin ve­sil­lä, aseella tai kepillä

Melonnan 52 vuoden takainen kaksinkertainen olympiavoittaja Yrjö Hietanen, 77, muistelee Helsingin Kumpulan omakotitalossaan mieluusti ja terävästi aktiiviaikojaan. Myös Maire-vaimon sormus on vuoden 1952 satoa.

Kilpailu-uran jälkeen Hietanen jatkoi melonnan parissa: yhteensä viisi vuosikymmentä kului Merimelojissa seuratoiminnassa Helsingissä, 25 vuotta Lahden nuorisomestaruuskilpailujen ylituomarina sekä lyhyt jakso Kanoottiliiton hallituksessa 1977-80.

- Kyllä aion seurata tiiviisti televisiosta Ateenan olympialaisia. Melonnan katsastukset vielä kolmisen viikkoa ennen kisoja olivat kaksipiippuinen juttu, hän sanoo varovaisesti ja toivoo lempilajistaan kahta pistetilaa.

- Naisissa se voisi olla sija 5-6, miehissä matka kärkeen on hiukan pidempi. Mitali olisi jo aikamoinen yllätys, kuten oli myös Mikko Kolehmaisen kulta Barcelonassa 1992.

Suomen varminta mitalia Hietanen odottaa vesiltä lähinnä Sari Multalalta E-jollien purjehduksessa.

- Ammunta on aina arvaamaton. Sitten ovat tietysti heittolajit. Helsingissä 1952 Toivo Hyytiäinen toi keihäspronssia ainoana yleisurheilumitalina, ja sellaista voisi nytkin toivoa. Miesten kuulassa Arsi Harjun Sydneyn kultatempun uusiminen voi Suomen mörssäreille olla vaikeata, Hietanen sanoo.

Hänen mielestään dopingjutut tämän päivän urheilussa ovat erittäin ikäviä, kun niillä voidaan pilata niin paljon.

- Sellainen käsitys minulla alkaa olla, ettei niitä saada kitkettyä pois.

Hietanen on kokenut kahden viime vuoden aikana huippuhetkiä, kun on muisteltu vanhoja hyviä aikoja. Yhdessä Sylvi Saimon ja Thorvald Strömbergin kanssa hän Helsingin olympiamelontojen elossa olleen kultakolmikon jäsenenä sytytti tulen Olympiastadionin soihtumaljaan Helsingin kisojen 50-vuotisjuhlassa.

Nyt kansanedustajaksikin noussut Saimo on poistunut lähes 90-vuotiaana keskuudestamme, ja Hietanen on vanhin suomalainen kesäolympialaisten kultamitalivoittaja. Kanoottiliiton 70-vuotisjuhlissa arvokisamitalisteille tuli elokuussa 2002 kutsu liiton kunniajäseniksi.

Mieluinen kokemus oli myös heinäkuun alussa Ateenan soihtuviestin oma 400 metrin osuus ylväästi kävelyvauhtia marssien Pohjoisesplanadilla.



Pikavauhtia kaksikkoon



Kultamitalinsa Hietanen voitti 25-vuotiaana kajakkikaksikoissa yhdessä edesmenneen Kurt Wireksen kanssa. Wires oli saavuttanut olympiahopeaa jo Lontoossa 1948 yksiköiden kymppitonnilla.

Myös Hietanen oli valittu Jouko Kilpiän kanssa Lontooseen 10 000 metrille, ja kamppeetkin jo saatu, mutta taloudellisista syistä joukkuetta supistettiin, ja 1 000 metrin karsinnan voittajapari Ture Axelsson-Nils Björklöf meloi Suomelle kaksi pronssia.

Helsingin kisojen aikaan Wires oli jo 33-vuotias, mutta toteutti parin huilivuoden jälkeen haaveensa voittaa kaksi olympiakultaa. Esteeksi osanotolle nousi 12 vuotta nuorempi Strömberg, joka vei Suomen edustuspaikat yksikön molemmilla matkoilla.

- Toukokuussa Solvallan leirillä Wires väläytti kaksikkomahdollisuutta, jos molemmat häviämme Strömbergille. Näin sitten kävi ratkaisevaksi kisaksi sovitussa Lauttasaaren ympärimelonnassa.

- Ensimmäisen kerran meloimme Merimelojien K2-kanoottia juhannuksena kuukautta ennen kisoja, ja heinäkuun alussa voitimme olympiakarsinnat kummallakin matkalla.

Hietanen muistelee, miten pari oli Suomen olympiakaksikkona jo Santahaminan majoituksessa, kun valmentaja Lassi Vepsäläinen esitti vielä uutta karsintaa 1 000 metrillä, mutta joukkueenjohtaja Olavi Ranta sen kielsi.



Niukat voitot



Wires ja Hietanen saivat vastaansa melontastadionilla - outoa, että nimi on Soutustadion, vaikka soudut oli siirretty muualle - kaksi eri ruotsalaisparia.

- Ensin saimme 10 000 metrillä voiton 40 sentin (0,4 sekuntia) erolla. Sitten oli 1 000 metriä, jolla aikaeroa ei ollut lainkaan, mutta maalikuvan perusteella sveitsiläinen asiantuntija ilmoitti meidät 10 sentillä voittajiksi - ja pudotti kuvan, joka meni pilalle.

- Olimme tehneet kanoottiin "toispuolisen" tekniikkamme takia muutoksia, mm. istuinlaudat vinoon, saadaksemme tasapainon. Wires meloi edessä ja minä takana, ja kyllä kaikki todella kannatti: Wireksen etukäteen kertoma tavoite onnistui!

Yhdessä Kilpiän kanssa Hietanen meloi kympillä MM-kisojen kuudenneksi 1950 ja 1954.

- Melbournen olympialaisissa 1956 sijoituin sitten Simo Kuismasen kanssa vielä seitsemänneksi, mutta eihän se kahden kullan jälkeen paljon miltään tuntunut.

- Helsingin kisoihin talviharjoittelu oli hiihtoa, mutta Australian marraskuun edellä melojatkin pääsivät lokakuussa kolmeksi viikoksi Italiaan, kertoo sähköasentajana ja yrityksensä toimitusjohtajana työuransa tehnyt Hietanen.