Pohjoisen yötön yö herätti tutkimusmatkailijat 1600-luvulla Suomeen. Tieteelliset retkikunnat suuntasivat Lappiin. Ykköskohteeksi nousi Ylitornion Aavasaksa, jossa Ranskan tiedeakatemia mittaili maapallon kokoa ja muotoa Pierre Louis Moreau de Maupertuisin johdolla 1736–1737.
Perässä seurasivat matkailijat, joilla oli varoja lähteä ihmettelemään keskiyön aurinkoa. Sivistyneistö ihaili juhannuksena Torniojokilaaksoa, kun aurinko paistoi läpi vuorokauden.
Yksi Lapin poltteen saaneista oli pietarilainen Jakov Grot, Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden professori. Hän tunsi Elias Lönnrotin, joka tiesi pohjoisen olot ja ihmiset kierreltyään siellä lääkärinä ja runonkeruumatkoillaan 1820-luvulta 1840-luvulle.
Jakov Grot halusi muiden oppineiden tapaan nähdä keskiyön auringon Aavasaksan graniittivuorella. Matka toteutui kesällä 1846. Lönnrot lähti oppaaksi. Grot aloitti noin puolentoista kuukauden taipaleensa Pietarista ja eteni Itä-Suomen, Oulun ja Tornion kautta määränpäähänsä. Paluumatkalla hän vietti viikonpäivät Oulussa ja teki Lönnrotin kanssa poikkeaman Kajaaniin ja Paltamoon.
Kaksikko matkusti hevosilla ja veneillä kestikievarista toiseen. Molempia kiinnosti kansan elintavat ja kieli. Lönnrot oli kuin kotonaan niin rahvaan pirteissä kuin hienostopappiloissakin.
Ahkerasti lehtiin kirjoittanut Jakov Grot kuvasi usein suomalaisten elämää venäläisille. Hän kehui kansaa omintakeiseksi, joka erosi ruotsalaisista ja poikkesi paljon myös venäläisistä. Kesän 1846 matkastaan hän julkaisi saman vuoden lopulla matkakirjan Matka Suomessa 1846.
Tarkka kertomus tarjoaa aikalaiskuvauksen Suomesta. Vaikka yöt ovat valkeat Grotin synnyinkaupungissa Pietarissa, pohjoisen kirkas valo on uutta hänelle.
Grot panee merkille suomalaisten hitauden.
– Täkäläiset kyytimiehet eivät käytä piiskaa, hän kirjoittaa. Grot ihastelee vauraita taloja Torniojokilaaksossa. Vierailu pappilassa, Elias Lönnrotin tunteman rovastin Karl Arvid Castrénin luona kuvastaa auliutta, jota Grot kiittelee eri yhteyksissä.
Grot näkee keskiyön auringon, vaikka taivas on välillä pilvessä. Hän nappaa muistoksi pari valkeaa kukkasta, trientalis europaeaita eli metsätähtiä.
Lähellä Oulua Jakov Grot huomaa, että talonpojat eivät kumarra maantiellä kulkevia herroja. Grotin mukaan se on yleistä ”huomattavien” kaupunkien läheisyydessä, minkä hän arvioi Oulussa johtuvan kauppiashengestä, varakkuudesta ja siihen liittyvästä riippumattomuudesta muista säädyistä.
Oulu on 5 000 asukkaan kauppakaupunki, jonka noin 70 kauppiaalla jokaisella on ainakin yksi puoti pääkatujen varrella. Kauppiailla on omistuksissaan noin 40 laivaa.
Terva haisee Grotin nenään. Oulu vie tervaa tuohon aikaan 55 000 tynnyriä vuodessa, eniten Englantiin. Vuosisadan alussa Napoleonin aikana tervaa vietiin enemmän, ja tervantuottajat valittivatkin huonoja aikoja, jotka koittivat sen jälkeen kun ”tervan suurkuluttaja Punaparta (Napoléon Bonabarte) kuoli”.
Jakov Grot kertoo viihtyvänsä Elias Lönnrot kanssa Oulussa. Hän kehuu oululaista olutta.
Keskiyön auringon hämmästelijä
- Jakov Grot (1812–1893) oli venäläinen kielitieteilijä ja humanisti, joka innostui tutkimusmatkoista Suomeen 1800-luvun puolivälissä.
- Helsingin yliopistossa professorina 1840–1852.
- työskennellyt Jakov Grot hallitsi hyvin ruotsin kielen sekä jonkin verran suomea.
- Elias Lönnrot lähti Jakov Grotin oppaaksi, kun kielentutkijat päättivät Lönnrotin aloitteesta matkustaa yhdessä Aavasaksalle kesällä 1846.
- Grotin päämääränä oli nähdä keskiyön aurinko.
- Grot oli aikaisemmin kiertänyt tutkimusmatkoillaan Itä-Suomessa. Matka Kuopiosta Iisalmen kautta Ouluun ja edelleen Torniojokilaaksoon sekä pistoreissu Kajaaniin olivat hänelle täysin uusia kokemuksia.
- Matka Suomessa 1846 #x2009;-kirja ilmestyi venäjänkielisenä matkan jälkeen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi Pekka Hakamiehen suomennoksen vasta 1983. Kirja on lainattavissa esimerkiksi Oulun kaupunginkirjastosta ja sitä voi ostaa antikvariaateista.
