Jos Talvivaaran kaivos jouduttaisiin sulkemaan, alkaisi todennäköisesti vuosia kestävä sulkemisprosessi.
Prosessiin kuuluisivat muun muassa vesien käsittely, sivukivien ja kipsisakan peittäminen, liuotuskasojen tyhjentäminen, rakennusten purkaminen ja alueen maisemointi. Suunnitelma toiminnan lopettamisesta on kirjattu vuonna 2007 Talvivaaralle myönnettyyn ympäristölupaan.
Moni STT:n torstaina tavoittama kaivosalaa tunteva ei halunnut vaillinaisilla tiedoilla spekuloida alasajon mahdollisia ympäristövaikutuksia. Myös Suomen ympäristökeskuksen palvelujohtaja Harri Juvonen arvioi, että paras tieto asiasta on Talvivaarassa. Hän kuitenkin huomautti, että monista asioista pitää huolehtia riippumatta siitä, jatkuuko kaivoksen toiminta vai ei.
– Esimerkiksi vesien saaminen hallintaan on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan vähentää ympäristöön kohdistuvaa riskiä.
Myös esimerkiksi jätteiden loppusijoituksesta on huolehdittava joka tapauksessa.
Kainuun ely-keskuksen ylijohtaja Kari Pääkkönen ei pidä kaivoksen sulkemista todennäköisenä. Hänen mukaansa myös konkurssipesän ensisijaisena tavoitteena olisi löytää toiminnalle jatkaja.
Talvivaara ilmoitti torstaina, että konkurssin ympäristövaikutukset olisivat vaikeasti hallittavissa. Sen mukaan kaivostoiminnan jatkuminen edistää parhaiten vesienhallintaa ja muuta ympäristön puhdistamista.
Siltä varalta, ettei Talvivaara itse pystyisi huolehtimaan ympäristöriskien hallinnasta, yhtiö on antanut runsaan 30 miljoonan euron vakuudet.
– Niiden riittävyys riippuisi sulkemisprosessissa käytettävistä menetelmistä ja sen kestosta. Esimerkiksi liuotuskasojen peittämiseen on useita vaihtoehtoja, joiden hinta ja päästöt vaihtelevat, Juvonen sanoo.