Kolmen polven yhteinen koulutaival Oulunsalon lukiossa päättyy, kun tytär Jenny Leppänen valmistuu ylioppilaaksi. Samassa koulussa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana toimii äiti Aino Leppänen ja rehtorina isoäiti Tuula Tervonen.
Nyt juhlitaan tuoretta ylioppilasta. Muutoksen kynnyksellä muistellaan itseä samanikäisenä.
1. Miltä tuntuu, kun yhteinen lukioaika päättyy?
Ylioppilas: Arki on sujunut välillä paremmin ja välillä toisin. On välillä ollut hieman vaivaannuttavaa, kun lähes kaikki opettajat tuntevat. Nyt kaiken jälkeen olo on helpottunut.
Äiti: Haikealta. On ollut mukava nähdä koulussa päivittäin. Haasteellista on ollut se, että omaa lastaan arvioi ehkä liian tiukasti.
Isoäiti: Aika on mennyt hirveän nopeasti. Haikealta tuntuu, kun tämä nyt päättyy.
2. Missä vaiheessa juhlavalmistelut ovat?
Ä: Ikkunat on pesty ja tarjottavia hankittu. Läheiset avustavat leipomusten kanssa, osa haetaan valmiina. Perjantaina siivotaan. Liikaa ei kannata stressata: Jennyä vieraat tulevat juhlimaan, eivätkä nurkkia kurkkimaan.
YO: Itse olen suhtautunut rennoin mielin, ja huolehtinut lähinnä vain omasta asusta. Yritän keskittyä vain juhlimiseen, vaikka totta kai autan äitiä valmisteluissa.
3. Mitä ylioppilaslakki merkitsee?
YO: Ajattelen sen olevan tulos kovasta työstä. Pidän sitä mielelläni lakkiaisissa ja ensi vappuna.
Ä: Sain Jennyn 17-vuotiaana. Nuorelle yksinhuoltajalle lakki oli osoitus siitä, että tulevaisuuden suunnitelmat ovat edelleen mahdollisia.
I: Maatalon tytölle lakki merkitsi sitä, että ura olisi jossain muualla kuin maatilalla. Nykyään se on merkkinä akateemisten opintojen alusta.
4. Mitä mietit omien ylioppilasjuhliesi alla?
YO: Tästä se vasta alkaa. On kivaa juhlia yhden päivän ajan kolmen vuoden suoritusta, mutta katseeni on jo siirtynyt tulevaan.
Ä: Jännitin yliopiston pääsykokeita.
I: Olin 40 asteen kuumeessa ja angiinassa, joten jännitin, pääsenkö juhliin pitämään ylioppilaan puhetta. Lakkiaisiltana jouduin päivystykseen, kun henki ei kulkenut. En muista juhlista mitään.
5. Onko käsillä suuri muutos?
Ä: Pian on aika päästää tyttö maailmalle. Ajatus tuntuu suorastaan kamalalta. Luopuminen hieman herkistää.
6. Mikä elämässä oli tärkeintä silloin ja nyt?
I: Silloin tärkeintä olivat kaverit, koulu ja opiskelu. Nyt tärkeintä ovat lapset ja lapsenlapset, työ ja terveys.
7. Mistä haluaisit pitää kiinni tässä hetkessä?
YO: Siitä, että kaikki vaihtoehdot tulevaisuuden suhteen ovat avoinna.
8. Kaipaatko jotakin siitä ajasta, kun olit itse 18?
Ä: Kapeampaa uumaa ja hyviä unenlahjoja. Muuten en vaihtaisi mitään. Nuorena elämä tuntui keskeneräiseltä. Tuoreelle ylioppilaalle sanoisin, että älä pidä kiirettä. Elämä muotoutuu juuri sen näköiseksi kuin tarkoitus on. Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy.
I: En, en ja en. Tai ehkä silloin nuorempana oli kaikkivoipaisuuden tunne, joka on hävinnyt neljänkymmenen vuoden aikana. Nuorille sanoisin, että asioilla on tapana järjestyä. Muista hengittää.
9. Minkälaiset terveiset lähettäisit itsellesi siihen hetkeen, kun olet äidin ja isoäidin iässä?
YO: Toivottavasti olet osannut nauttia jokaisesta hetkestä ja pidät siitä suunnasta, mihin olet menossa.