Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki perustelee (Forum24, 7.1.2020) yliopiston siirtoa Linnanmaalta keskikaupungille vetovoiman vuoksi.
”Yliopiston pitäisi olla logistisessa ytimessä.” Riippuu, miltä kannalta asiaa katsoo.
Juuri logististen näkökulmien vuoksihan Linnanmaalle on rakennettu kasvatustieteiden tiedekunnan harjoittelukoulut, kasvitieteellinen puutarha, siirretty keskustasta arkkitehtuurin osasto ja rakennettu liikuntahalli, Teknologiakylä, opiskelija-asunnot, kevyen liikenteen baana ja luvassa on uimahalli.
Kovaa vauhtia valmistellaan ammattikorkeakoulun siirtymistä yliopistorakennukseen. Eikö siinä ole logistiikkaa kylliksi?
Niinimäki vetoaa vetovoimatekijöihin, kun Helsingin, Turun, Tampereen ja Jyväskylän yliopistot ovat kaupunkien keskustoissa.
Vetovoimatekijöitä ei saavuteta matkimalla muita, ne täytyy löytää omasta toiminnasta ja toimintaympäristöstä.
Puhutaan profiloinnista eli omien erityispiirteiden ja vahvuuksien löytämisestä. Niitä Oulun yliopistolla on kylliksi, jos vain ne halutaan tai osataan nähdä.
Jo Linnanmaan yliopistorakennus hakee arkkitehtonisesti vertaistaan. Siinä on nähtävissä arkkitehtuurin tyylin muutokset neljän vuosikymmenen ajalta.
Tilat on rakennettu niitä aloja varten, jotka niissä toimivat, osa on kuitenkin hyvin muunneltavissa. Kampus on Suomen oloissa ainutlaatuinen.
Ei pitäisi ajatella liian pienesti niin kuin muualla Suomessa, vaan ottaa mallia suuren maailman yliopistokampuksista. Oulu on pohjoisen alueen suurkaupunki, ”pohjoinen metropoli” ja meillä on tilaa yliopistonkin elää leveästi!
Valtion taideteostoimikunta on tilannut nimenomaan Oulun yliopistoon Linnanmaalle kolme upeaa ulkoveistosta: Antero Ruotsalaisen Älä särje ympyröitäni Pihlajapihalla, Matti Peltokankaan Yhtyvät säteet pääkirjaston edessä ja Veijo Ulmasen Akku Saalastinsalin edessä.
Kun olin osa-aikaeläkkeellä kulttuurikoordinaattorin vakanssilla järjestin sisällä olevien taideteosten inventoinnin, kuvauksen ja atk-rekisterin, teoksia koko yliopistossa oli yli 500 ja tiedossa kaikki, missä paikoissa ne olivat.
Lieneekö rekisteri enää ajan tasalla, mutta huomattava määrä arvotaidetta joka tapauksessa Linnanmaan yliopiston tiloissa vielä lienee, osa niillä paikoilla, jonne ne on hankittu. Kaikki eivät ole siirrettävissä.
Muutama päivä sitten Uudenmaan uutisissa kerrottiin Aalto-yliopiston täyttävän 10 vuotta.
Todettiin, että tämä yliopisto on maan monipuolisin siellä kun voi opiskella tekniikkaa, kauppatieteitä ja taideaineita.
Eikö Oulun yliopisto ole vielä monipuolisempi opiskelutarjonnaltaan? Eipä taida olla yleisesti tiedossa.
Kyllä yliopiston tarjonta ja maine ovat opiskelijoille tärkeämpi asia kuin muutaman kilometrin välimatka keskustaan varsinkin, kun kaikki elämiseen tarpeellinen on lähellä.
Mistä keskustasta löytyisi se tyhjä alue asemakaavassa, jonne näin massiivinen kokonaisuus voisi sijoittua? Kyllä se olisi jostakin muusta pois. Samaa Ouluahan se on Linnanmaakin, onko yliopiston ydintehtävä kantaa huolta Oulun keskustan vireydestä?
Linnanmaan rakentaminen yliopistolle hyväksi paikaksi on ollut oululaisille ja lähimaakuntien asukkaille sydämen asia ja sitä on tuettu kaikin voimin. Nyt ihmiset ovat kauhuissaan.
On syytäkin, tuhottiinhan yliopiston eläinmuseokin eikä sen vertaista tulla koskaan kulttuurikaupungiksi pyrkivään Ouluun saamaan, ja yliopiston siirto olisi viimeinen naula Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeeseen.
Yliopiston hallituksessa on puolet muita kuin yliopistolaisia ja melkein kaikki muilta paikkakunnilta. He eivät tunne Oulun yliopiston taustaa eivätkä muitakaan asioita. Heidät ja ehkä hallituksen opiskelijajäsenetkin on helppo ohjata mihin suuntaan halutaan.
Toivon voi panna ainoastaan Oulun päättäjiin: käyttäkää nyt järkeänne! Ei Suomessamme ole liikaa rahaa perusteettomien päähänpistojen toteuttamiseen.