Yli puolet suomalaisten ja muiden pohjoiseurooppalaisten geeniperimästä tulee nykyisen Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroilta suurin piirtein 5000 vuoden takaa.
Se johtuu hevosista.
Aroilla neoliittisen kivikauden lopulla noin vuonna 3500 ennen ajanlaskun alkua eläneet miehet onnistuivat kesyttämään hevosen ja lähtivät sittemmin vyörymään ratsain sekä länteen että pohjoiseen.
Luista saadun dna:n tutkimus osoittaa, että kyseessä oli sukupolvien ajan jatkunut massiivinen invaasio.
Karpaasimaisten ratsumiesten nopea toiminnan joukot peittosivat pienikokoiset muinaismaanviljelijät, ryöstivät naisia mukaansa ja jättivät jälkensä geeneihin.
Keskimitaltaan miehet olivat aikansa koripalloilijakokoa. Nykyravinnolla he olisivat tutkimusten mukaan venyneet noin 185-senttisiksi, mutta tuolloinen 175 senttiäkin teki heistä jättiläisiä.
Satavuotista itsenäisyyttä nyt juhliva Suomen kansa kantaa mukanaan tätä perimää. Geenejä on kuitenkin tullut myös monesta muusta suunnasta ja moneen muuhun aikaan.
Siksi nykysuomalaisten geneettinen kirjo on suurinta koko Euroopassa. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten perimä eroaa toisistaan erittäin paljon.
Antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta sanoo geneettistä sekoitustamme aikamoiseksi sekamelskaksi.
Ukrainan arokansan lisäksi sekoitukseen ovat vaikuttaneet länsieurooppalaiset ja itäeurooppalaiset metsästäjä-keräilijät, pronssikauden ja Ruotsin vallan aikainen skandinaavinen geeniperimä sekä arktista rannikkoa pitkin Skandinaviaan välittynyt pohjoissiperialainen perimä.
Eikä siinä kaikki. Sitä ennen ja sen jälkeen tilkkutäkkimäisyyttä lisäsivät muiden muassa saamelaiset, romanit, venäläiset, juutalaiset ja tataarit sekä idästä ja lännestä tulleet maahanmuuttajat.
Monet heistä olivat enemmän tai vähemmän varakkaita yrittäjiä, kauppiaita tai käsityöläisiä.
Eikä siinäkään kaikki. Nyt Suomen runsaan 5,5 miljoonan asukkaan väestöön kuuluu entistä enemmän ihmisiä, joiden synnyinmaa ei ole Suomi eikä äidinkieli suomi.
