Kolumni

Yle, hankkikaa Chernobyl-sarja – se saa selkäpiin karmimaan

Tästä aiheesta oli tarkoitus kirjoittaa jo huhtikuun loppupuolella, kun tapahtumasta oli kulunut 30 vuotta.

Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen.
Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen.

Tästä aiheesta oli tarkoitus kirjoittaa jo huhtikuun loppupuolella, kun tapahtumasta oli kulunut 33 vuotta. Aihe hautautui kuitenkin muiden jalkoihin.

Uusi kipinä syttyi, kun kaapelitelevisioverkko HBO Nordic alkoi äsken näyttää tositapahtumiin perustuvaa tv-sarjaa Chernobyl. Vauhtia antoivat myös valkovenäläisen Nobel-kirjailijan Svetlana Aleksijevitshin reportaasiromaani Tshernobylistä nousee rukous sekä ukrainalaisen Harvardin yliopiston professorin Serhii Plohyn teos ChernobylHistory of a Tragedy.

Vaikka tv-sarjan tekijät ovat ottaneet normaaleja taiteilijavapauksia, sarja antaa Tshernobylissä 26. huhtikuuta 1986 vähän ennen puoli kahta aamuyöllä paikallista aikaa tapahtuneesta ydinvoimalaonnettomuudesta hyvän, ja karmaisevaakin karmaisevamman, kokonaiskuvan.

Kysymys oli paljon enemmästä kuin vain historian pahimmasta ydinturmasta. Sen voi hyvin katsoa aloittaneen tapahtumasarjan, joka räjäytti muutamassa vuodessa koko Neuvostoliiton. Glasnost eli avoimuus ja perestroika pääsivät kunnolla vauhtiin Tshernobylin jälkeen.

Tshernobylin nelosreaktorin sydämen räjähtämisen syitä ja seurauksia arvioivat parhaiten alan asiantuntijat. He eivät kiinnitä paljonkaan huomiota siihen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, joka pahensi onnettomuuden seurauksia ja jonka takia ne olisivat synkimmässä tapauksessa voineet olla vielä paljon suurempia.

Neuvostoyhteiskuntaa vaivasi kollektiivinen tarve joko vaieta ikävistä tosiasioista, vähintään kieltää ne tai tarvittaessa kylmästi valehdella niistä. Kansalaisille piti kertoa kohti kommunismin auringonnousua kulkeneesta neuvostoyhteiskunnasta vain hyviä uutisia, vaikka totuus oli aivan muuta.

Helmasynti huipentui Tshernobylin turmassa: pikkupomoja huoletti enemmän se, mitä isot pomot sanoisivat kuin se, mitä heidän olisi pitänyt tehdä heti eikä vasta myöhemmin, isojen pomojen käskystä. Isot pomot olivat yhtä lailla järjestelmän kasvatteja.

Turmasta kerrottiin vasta lähes kolme vuorokautta myöhemmin. Vielä päiviä turman jälkeen Ukrainan KGB tutki sabotaasin mahdollisuutta ja seurasi siitä epäiltyjä ulkomaalaisia Kiovassa.

Plohyn teos kertoo karmaisevia esimerkkejä, mitä tapahtui heti turman jälkeen.

Ukrainan puoluejohtaja Vladimir Shtsherbitski pakotettiin viime hetkellä pitämään Kiovan vappuparaati (pakottaja oli mitä ilmeisimmin neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov), hälyttäviksi nousseista säteilyarvoista huolimatta. Shtsherbitskin vaimo on kertonut Plohyn mukaan myöhemmin, että Gorbatshov uhkasi tätä puolueesta erottamisella, ellei vappuparaatia pidettäisi. Ei auttanut, vaikka puoluejohtaja sanoi, että paraatialue ei ollut kuin laakealla Punaisella torilla vaan laaksossa. Suuri osa paraatin vastaanottajista, isokengistä, oli jostakin syystä poissa.

Työskentelin Moskovassa kesän 1986, vähän onnettomuuden jälkeen. Siitä ei enää vaiettu, mutta julkaistu tieto oli niukkaa neuvostokoodikieltä ja sankaritarinoita.

Vanha tyyli oli voimissaan vielä kaksi vuotta myöhemmin. Kiovassa pidetyssä seminaarissa neuvostoliittolaiset ydinenergia-asiantuntijat tekivät parhaansa vähätelläkseen Tshernobylin turman vakavuutta. Muistan vieläkin, kuinka he kiemurtelivat vastatessaan ulkomaisten kirjeenvaihtajien suorasukaisiin kysymyksiin.

Itse paikan päällä Tshernobylissä pahimmat jäljet oli jo siivottu. Turvatoimia oli muistaakseni yksi: bussista laskeutuessa ja siihen noustessa piti kävellä puhdistusnestettä sisältäneen astian kautta. Pripjatissa ydinvoimayhtiön tiedotusjohtaja sanoi, että kaupungissa voisi asua – ellei olisi säteilyä. Leninin patsas törötti paikallaan.

Turmassa ja heti sen jälkeen ei kuollut kovin paljon ihmisiä. Tiedän yhden, yhä elävän lentäjän, jonka ohjaamasta helikopterista pudotettiin auki räjähtäneeseen kolmosreaktoriin booria ja hiekkaa. Arviot turman aiheuttamista syöpäkuolemista vaihtelevat suuresti.

Jotakin kertovat kuitenkin Plohyn kertomat luvut. Säteily saastutti Ukrainan pinta-alasta viisi, mutta turman suurimman uhrin, Valko-Venäjän, pinta-alasta peräti 23 prosenttia. Venäjän saastunein alue oli absoluuttisesti suurin, senkin pinta-alasta puolitoista prosenttia.

Ylen kannattaisi hankkia ja näyttää Chernobyl-sarja. Tosipohjaisuudellaan se hakkaa mielikuvitussarjat mennen tullen.

16.43: Korjattu jutusta kohta, jossa kerrottiin että onnettomuudesta tuli kuluneeksi huhtikuussa 30 vuotta. Tapahtumasta tuli huhtikuussa kuluneeksi 33 vuotta.