Yk­si­tyis­ten hoi­va­ko­tien va­rau­tu­mi­nen epi­de­mia­ti­lan­tei­siin on kunnan vas­tuul­la – "Lain­sää­dän­nöl­lis­tä va­rau­tu­mis­ta kos­ke­vaa vel­voi­tet­ta ei ole"

Pääministeri Sanna Marin (sd.) mukaan jotkut etsivät nyt syyllistä väärästä suunnasta, kun varautumisesta pitäisi huolehtia terveydenhoitoyksiköissä.

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) arvosteli eilen keskiviikkona sitä, etteivät kaikki sairaanhoitopiirit, kunnat ja yksityiset toimijat ole varautuneet koronaepidemian kaltaiseen tilanteeseen riittävän hyvin. Pääministeri Sanna Marin (sd.) jatkoi keskustelua Twitterissä.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) arvosteli eilen keskiviikkona sitä, etteivät kaikki sairaanhoitopiirit, kunnat ja yksityiset toimijat ole varautuneet koronaepidemian kaltaiseen tilanteeseen riittävän hyvin.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) arvosteli eilen keskiviikkona sitä, etteivät kaikki sairaanhoitopiirit, kunnat ja yksityiset toimijat ole varautuneet koronaepidemian kaltaiseen tilanteeseen riittävän hyvin.
Kuva: Mauri Ratilainen

Pääministeri Sanna Marin (sd.) mukaan jotkut etsivät nyt syyllistä väärästä suunnasta, kun varautumisesta pitäisi huolehtia terveydenhoitoyksiköissä. Kunnat voivat vaikuttaa varautumiseen ja suojavälineiden riittävyyteen myös silloin, kun kunta ja yksityinen palvelutuottaja solmivat keskinäisiä sopimuksia

Sosiaalipalveluita tuottavien yritysten, kuten hoivakotien, varautumisesta suojavarusteiden osalta ei määritellä tarkasti missään laissa.

Tämä on osaltaan voinut johtaa suojamaskien riittämättömyyteen erilaisissa hoivayksiköissä.

Koronaepidemian kaltaisessa tilanteessa yksityisen hoivakotien varautumiseen voi vaikuttaa kunnan omien varautumissuunnitelmien kautta. Esimeriksi epidemian varalle laadituissa suunnitelmassa pitäisi ottaa kantaa myös siihen, millä tavalla yksityisen puolen hoivakodeissa on varauduttava laajoihin poikkeustilanteisiin.

Tällä hetkellä lailla voidaan ohjata ainoastaan yksityisiä terveyspalveluyrityksiä, mutta niidenkin kohdalla lainsäädäntö koskee vain lääkkeitä ja terveydenhoidon laitteita, ei suojausvälineitä, josta nyt on huutava pula niin julkisella kuin yksityisellä puolella.

– Sosiaalipalveluita koskevaa lainsäädännöllistä varautumista koskevaa velvoitetta ei ole olemassa. Yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja koskevat sopimukset mainitaan vain kansallisessa pandemiasuunnitelmassa, johtaja Arja Laitinen Hali ry:stä sanoo.

Kansallinen pandemioiden varautumissuunnitelma päivitettiin vuonna 2012, kun pari vuotta aiemmin maailmalla oli riehunut sikainfluenssa.

Myös pääministeri kritisoi puutteellista varautumista

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) arvosteli eilen keskiviikkona sitä, etteivät kaikki sairaanhoitopiirit, kunnat ja yksityiset toimijat ole varautuneet koronaepidemian kaltaiseen tilanteeseen riittävän hyvin.

– Olen edelleen vilpittömästi sitä mieltä, että olimme varautuneet hyvin. Ehkä kunnissa ja yksityispuolella olisi pitänyt varautua myös hyvin, Pekonen sanoi.

Tänään keskiviikkona pääministeri Sanna Marin (sd.) jatkoi arvostelua Twitterissä.

– Pandemiasuunnitelman mukaisesti terveydenhuollon yksiköillä tulee olla varmuusvarastoissaan vähintään 3-6 kuukauden normaalia kulutusta vastaava määrä suojaimia ja muita keskeisiä terveydenhuollon tarvikkeita, hän kirjoitti tviitissään.

Hän sivalsi, että jotkut hakevat syyllistä valtion tai elinkeinoelämän suunnasta.

– Osa kunnista ja toimijoista etsii nyt valtiosta tai jopa elinkeinoelämästä syyllistä omaan heikkoon varautumiseensa. Hallitus tekee kaikkensa vastatakseen kasvavaan tarpeeseen suojainten saamiseksi, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on suojattava asianmukaisesti.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) jatkoi keskustelua Twitterissä.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) jatkoi keskustelua Twitterissä.

Halin Arja Laitisen mukaan kuuden kuukauden varmuusvarastotkaan eivät riittäisi nykyisen kaltaisessa tilanteessa, koska suojavälineiden kulutus on niin kova.

– STM:n antamien ohjeiden mukaan puolen vuoden varastot kuluvat yhdessä, kahdessa päivässä, sillä suojavarusteiden kulutus on niin suurta. Nykyisillä ohjeistuksilla Suomessa toimivissa niin julkisen kuin yksityispuolen hoivakodeissa tarvitaan 13–15 miljoonaa suojamaskia kuukaudessa, Laitinen sanoo.

Kuntien sovittava varastoinnista

Laitisen mukaan kaikki sosiaalipalveluiden yksiköt pitävät jonkinlaista varastoa myös suojavälineiden osalta, mutta laajemmasta varautumisesta pitää sopia nimenomaan kunnan ja palveluntuottajan välisissä sopimuksissa.

Näissä sopimuksissa pitäisi Laitisen mukaan kirjata tarkemmin, miten paljon suojavälineitä, kuten maskeja tai suojavisiirejä ja suojaessuja pitäisi sosiaalipalveluita tuottavalla yrityksellä olla varastoituna.

– Jatkossa varmasti määritellään tarkemmin se, minkälaisilla varusteilla ja materiaaleilla varustautuminen pitää tehdä. Tämä vaatii myös lainsäädännön uusimista ja tarkempia sopimuksia palvelun ostajan ja tuottajan välillä.

Mikäli yksityisiltä terveys- ja sosiaalialan yrityksiltä vaaditaan tulevaisuudessa mittavampia suojausvälineiden varmuusvarastoja muiden tarvikkeiden lisäksi, tämä tarkoittaisi myös varmuusvarastotilojen rakentamista.

– Jos hoivakodeissa pitää varautua laajemmin kuin suojamaskeja varastoimalla, se lisää myös varastojen tarvetta. On järkevämpää miettiä sitä, että yksityisten yritysten varautumissuunnitelmat tehdään yhteistyössä kuntien kanssa, jolloin kuntien varastotilaa voidaan hyödyntää. Edessä tosin voi olla sekin, että varastotilojen rakentamisesta annetaan erilliset ohjeet, koska eivät hoivakotien suojausvälineet kaappeihin mahdu.