Suomen tieverkoston hiussuoniston, yksityisteiden kunnossapito on pitkään perustunut tieosakkaiden yhteistyöhön. Tekijöitä on nykyisin kuitenkin yhä vähemmän. Jotta tärkeä osa kuljetusjärjestelmäämme pysyisi jatkossakin käytössä, kouluttaa Tieyhdistys uutta ammattiryhmää Suomeen: tieisännöitsijöitä.
Yksityisteiden kunto rapistuu Suomessa nopeasti. "Vielä kymmenen vuotta sitten yksityisteistä luokiteltiin hyväkuntoisiksi 73 prosenttia, nyt enää 27", kertoo Suomen Tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahja.
Yhdellä tavalla tässäkin niitetään vielä pahimpien 90-luvun lamavuosien satoa. Valtio käytännössä lopetti yksityisteiden tukemisen vuonna 1996 ja vaikka rahaa ensi vuodelle on luvassa 13,9 miljoonaa euroa, riittää se käytännössä 20 vielä toimivan yksityistielossin avustamisen jälkeen vain siltojen ja teiden peruskorjaukseen, koska Suomesta löytyy peräti 55 000 kilometriä valtionapuun oikeutettuja teitä, toteaa Rahja.
"1990-luvun alussa valtionapu oli enimmillään 30 miljoonan euron tasolla ja samaan pitäisi päästä nyt. Silloin rahaa voitaisiin käyttää paitsi perusparantamiseen, myös teiden kunnossapidon tukemiseen, ja silloinkin raha riittäisi vain yksityisteiden kunnon heikkenemisen pysäyttämiseen."
Maaseudun
muutokset näkyvät
Rahjan mukaan maaseudun elämäntavan muutokset heijastuvat selvästi myös yksityisteiden hoitoon. "Vastuunkantajia ei löydy siinä määrin kuin aikaisemmin, nuoret eivät ole innostuneita yksityisteiden vaatimasta hallinnosta ja teettämisestä."
Tekijöitäkään ei ole entiseen tapaan. Maatilojen koot kasvavat ja työt vievät entistä enemmän aikaa. Niinpä sivutoimiseen tien kunnossapitoon tarvittavien koneiden hankkiminen ei tunnu enää mielekkäältä tilan toiminnan kannalta.
Sukupolvenvaihdoksen huomaa myös tiekokouksissa. Yhä enemmän mukana on ensikertalaisia, joille ei ole kertynyt kokemusta tiekunnan toiminnasta ja sen kaikista eri puolista, huomauttaa Rahja.
TIKO:ski nimetty tieisännöitsijöiden koulutus onkin vastaus tähän kehityskulkuun. "Tavoitteena on, että nykyisestä talkootyyppisestä yksityisteiden hoidosta muodostuisi maaseudulle uusi ammatti ja sivuelinkeino. Nykyistä ammattimaisemmalla otteella päästään myös parempaan tiestöön", uskoo Rahja.
Tieisännöitsijöiden koulutus aloitettiin pari vuotta sitten Itä-Suomessa. Nykyisin koulutettuja tieisännöitsijöitä on jo 70. Lapissa koulutuspaikat on juuri haettavana ja Pohjois-Pohjanmaa tulee kovaa vauhtia perässä.
Alueen tiet
yksiin käsiin
Ideana on, että koulutettu tieisännöitsijä voi ottaa korvausta vastaan hoitaakseen vaikkapa yhden kylän kaikki yksityistiet.
"Kun isännöitsijän vastuulla on tarpeeksi suuri määrä teitä, hän pystyy hoitamaan hommaa ammattimaisemmin. Kunnossapitourakoista tulee tarpeeksi laajoja, jolloin on helpompi saada aikaan kunnon myös kilpailua. Toisaalta urakoitsijankin kannalta investointi-innostus esimerkiksi parempiin koneisiin on toinen, jos tarjolla on muutakin kuin muutaman kilometrin aurausurakka talveksi."
"Muutamat tieisännöitsijät ovat lisäksi jo erikoistuneet perusparannusurakointien hoitamiseen."
Voiko isännöinti sitten muodostua kokopäivätyöksi? Rahja pitää sitä mahdollisena muutamien osalta, mutta toteaa, että pääosin tehtävä on tarkoitettu sivutoimeksi.
Tiet vastaamaan
2000-luvun vaatimuksia
Rahjan mielestä tieisännöinti on myös hyvä tie saada yksityistiet vastaamaan nykyajan vaatimuksia. "Leveydeltään ja mutkaisuudeltaan useimmat niistä ovat edelleen 60- ja 70-luvun tyylisiä."
Korjausurakoissa useimmat yksityistiet kaipaisivatkin ainakin levennystä, pahimpien mutkien oikaisua, kunnollisia reunaojia, isoja siltarumpuja, jotka eivät tukkeudu suuremmankaan vesimäärän seurauksena ja kunnollisen kulutuskerroksen pintaansa. "Lisäksi jo liikenneturvallisuuden vuoksi yksityisteiden ja yleisten teiden liittyvät olisi raivattava puhtaaksi näkemäesteistä vähintään 150 metrin matkalta."