Oululainen Kirsi joutui auto-onnettomuuteen helmikuun alussa. Vastaan tullut henkilöauto alkoi heittelehtimään ja törmäsi Kirsin ohjaamaan autoon ikävin seurauksin. Onnettomuudessa kuoli yksi ihminen ja kaksi loukkaantui.
Kirsi selvisi vähin fyysisin vammoin ja pääsi jo samana päivänä pois sairaalasta. Kirsin autossa matkusti hänen anoppinsa, joka loukkaantui vakavasti, mutta selvisi hengissä.
Perjantaina sattunut onnettomuus kummitteli mielessä koko viikonlopun, mutta Kirsi meni töihin maanantaina. "Ensimmäisenä päivänä rupesi tuntumaan, etten pysty keskittymään työhön ja otin yhteyttä työterveyshuoltoon", Kirsi kertoo.
Hän pääsi keskustelemaan työterveyshoitajan kanssa jo seuraavana päivänä ja se oli tärkeä askel henkiseen toipumiseen.
Kirsi oli heti onnettomuuden jälkeen hoidossa Oysissa, mutta siinä vaiheessa jälkipuintimahdollisuutta ei tarjottu.
"Oysista annettiin vain unilääkkeitä, mutta tiesin itse, että jälkipuintia on mahdollisuus saada ja siksi otin yhteyttä työterveyshuoltoon."
Kirsi keskusteli hoitajan kanssa onnettomuudesta ja siitä, mitä ihmiselle tapahtuu onnettomuustilanteessa. "Itse en muista, että ehdinkö jarruttaa tai väistää. Sitä miettii, että tekikö tarpeeksi ja potee syyllisyyttä, vaikka onnettomuus ei ollut minun syytäni. Tieto siitä, mitä ihminen voi muistaa, auttaa paljon."
Onnettomuudesta seurasi poliisitutkinta ja poliisi suositteli ottamaan yhteyttä Oysiin jälkipuinnin järjestämiseksi. Onnettomuuden toiselle osapuolelle jälkipuinti oli jo järjestetty.
Viikko onnettomuuden jälkeen Kirsi pääsi miehensä ja appensa kanssa jälkipuintiin Oysiin. "He ajoivat minun edelläni, kun onnettomuus sattui ja tietysti kaikki järkyttyivät. Siellä käytiin läpi kaikkien ajatukset ja tunteet, mitä oli tapahtunut. Siellä kuultiin, miten nopeasti apu hälytettiin ja saapui paikalle ja mitä kaikkea tapahtui. Se oli erittäin tärkeää, sillä vaikka olimme siitä keskenämme puhuneet, on tärkeää puhua asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa", Kirsi muistuttaa.
Toinen Oysin jälkipuinti järjestettiin kuukausi onnettomuuden jälkeen, kun Kirsin anoppi oli toipunut niin, että saattoi osallistua siihen.
Onnettomuus on vieläkin päivittäin mielessä, mutta ei enää häiritsevästi, Kirsi sanoo. Auton rattiinkin hän on jo uskaltautunut. "Pari viikkoa meni ennen kuin lähdin ajamaan. Aluksi jännitti, mutta sitten se sujui hyvin."
Kirsi kävi myös katsomassa lunastuskuntoon romuttunutta autoaan, jotta näkisi, mitä todella tapahtui.
"Ajatukset on selkiytyneet. Jälkipuinti pitäisi ehdottomasti saada säännönmukaiseksi kaikille onnettomuuteen joutuneille", hän painottaa.
Nopeasti, muutaman päivän sisällä turmasta järjestetty jälkipuinti auttaa selviytymään traumaattisesta kokemuksesta ja voi vähentää tarvetta uni- ja muiden lääkkeiden käytölle.