Lauantaina toden teolla alkaviin olympialaisiin valmistautuva Peking on Kiinan johdolle nykyaikaistuvan talousjätin näyteikkuna. Vaikka ihmisoikeuskysymykset, vaurauden epätasainen jakautuminen ja monet muut epäkohdat huutavat ratkaisua, kiinalaisten olot ovat viime vuosina kohentuneet.
-Kun muutin Kiinaan ensimmäisen kerran 1987, liikkuminen maan sisällä ei ollut vapaata. Jos ystäväni halusi mennä kotiseudulleen tapaamaan äitiään, hänen piti hakea työpaikkansa esimieheltään esittelykirje, jotta hän sai ostaa junalipun, muistelee Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija ja tietokirjailija Linda Jakobson.
Jakobsonin mukaan takavuosina Kiinassa, jossa yritystoiminta oli valtion hallussa, esimiehillä oli suunnaton valta työntekijöiden nähden. Noista ajoista yksilön vapaus on ottanut aimo harppauksen eteenpäin.
-Tämä muutos on hyvin konkreettinen. Jos satuit olemaan huonoissa väleissä esimiehesi kanssa ja pyysit lupaa mennä sairaan äitisi luo, hän sanoi, että tule huomenna uudestaan. Näin vaikka ystäväni saattoi sanoa, että äiti on sairas, pitäisi mennä jo tämän illan junalla.
-Sama koski naimisiinmenoa. Ennen vihkimistä piti hakea työpaikan esimieheltä esittelykirje, joka tarkoittaa samaa kuin lupapaperi.
Puolison ja koulun voi valita
Pikku hiljaa polkupyöräkorjaamoista, pesuloista ja muista pienistä yrityksistä versonut yksityinen yritystoiminta on muokannut Kiinasta yhden maailman talousjäteistä. Kiinan talouden on ennustettu ohittavan Yhdysvaltain talouden vuonna 2035, jos maan talous kasvaa nykyistä vuositahtia.
Aiemmin suurin osa kaupunkien kiinalaisista oli valtion palveluksessa, nykyisin alle puolet. Valtion aseman muutos on myös romuttanut esimiesten vallan.
-Nykyisin saa vapaasti valita oman työpaikkansa, puolisonsa ja matkustaa maan sisällä. Ja jos on rahaa, voi laittaa lapsensa yksityiseen kouluun. Tuolloin tekee sen valinnan, että lapsi ei opiskele kommunistisen puolueen historiaa ainakaan yhtä runsaasti kuin valtion kouluissa.
Kokonaan kommunistisen puolueen opetuksia ei voi ohittaa, ainakaan jos haluaa korkeakoulututkinnon.
-Siinä vaiheessa kun valmistautuu yliopistoon pääsykokeisiin, tarvitaan edelleen tiedot marxismista ja puolueen historiasta. Näitä tietoja annetaan yksityisillä tehotunneilla yksityisissä kouluissa opiskeleville, Jakobson kertoo.
Yksityisesti voi kritisoida
Uutta on Jakobsonin mukaan sekin, että Kiinassa voi kritisoida julkisestikin monia asioita. Pahimpina aikoina Mao Zedongin Kulttuurivallankumouksen aikana ihminen saattoi joutua vuosiksi työleirille mitättömästä "rikkeestä".
-Nykyisin Kiinassa saa puhua mistä vaan yksityisesti. Sanoin aina ulkomaalaisille, jotka kysyvät asiaa, että saatte puhua Tiibetistä, ihmisoikeuksista, kidutuksesta tai ihan mistä vaan, yksityisesti. Kynnys on siinä, mitä sanoo julkisesti, Jakobson sanoo.
-Julkisesti ei saa arvostella Kiinan johtajia nimellä. Saa sanoa, että Kiinan viranomaiset tekivät virheen, mutta ei saa mainita nimeltä presidenttiä tai pääministeriä tai muita johtajia ja syyttää nimeltä häntä virheestä. Ei myöskään saa kyseenalaistaa kommunistisen puolueen oikeutta johtaa maata.
Rauhassa vai kaaoksen kautta
Jakobson uskoo, että enemmin tai myöhemmin Kiina ottaa askeleen kohti jonkinlaista edistyksellistä demokratiaa, sallii julkisen mielipiteen vapauden ja perustaa riippumattoman oikeuslaitoksen. Milloin tai miten se tapahtuu, sitä kaksi vuosikymmentä Kiinan kehitystä seurannut tutkija ei halua ennustaa.
-Se tapahtuu jossain vaiheessa, tosin ehkä ei edes moneen kymmeneen vuoteen. On myös vaikea arvioida miten se tapahtuu, rauhanomaisesti vai kaaoksen kautta.
Vaikka keskustelu internetissä on käynyt viime aikoina yhä vapaammaksi, Kiinan valtion sanomalehdissä tai tv-kanaville puolueen linja pitää. Jakobson muistuttaa, että maan nykyjohtajista suurin osa on uudistusmielisiä, mutta he eivät ole valmiita luopumaan asemistaan.
-Kommunistinen puolue aikoo pitää kiinni vallastaan. Kiina on yhä poliisivaltio, jos asetut vastarannan kiiskeksi. Jos sanot julkisesti, että pitäisi olla useita puolueita tai pitäisi valita uudet johtajat, käy kaltoin.
STT-TAPIO NEVALAINEN