Ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla. Koirakaveri rytmittää vahvasti omistajan elämää.Kun lemmikin taival päättyy, moni asia ihmisenkin arjessa muuttuu.
– Perheenjäsenhän koira on, hyvä ystävä. Nyt kun on eläkkeellä, koirat ovat kuin ihmiskavereita, puhetta vaille, Matti Päivärinta kertoo.
Eläinlääkärinä viisitoista vuotta toiminut Jaakko Väyrynen kohtaa työssään myös surevia ihmisiä.
Toinen itkee eläinlääkärin huoneessa, toinen vasta autossa.
Joku suree julkisemmin ja päivittää ajatuksia someen, joku toinen lenkkeilee yksin mietteissään.
Eläinlääkäri ja pitkän linjan koirakouluttaja kertovat, miten itse suhtautuvat koiran kuolemaan.
Omistajan osana luopuminen
Vaikka koirakouluttaja Päivärinta on metsämiehiä, omat koirat hän lopettaa eläinlääkärillä.
– Ensimmäisen koirani ammuin 50 vuotta sitten. Se sai kyllä jäädä myös viimeiseksi, Päivärinta muistelee.
Saksanseisoja Cosmo on nyt 10-vuotias. Jos kaikki menee hyvin, yhteisiä vuosia on edessä vielä muutamia.
– Luopuminen on ikävää, mutta kun on määrätty ikä, koira täytyy lopettaa. 13–14-vuotiaana metsästyskoiran ikä tulee vastaan. Kuolema on silloin luontevaa, sen tietää kyllä.
Enää parivaljakko ei käy metsällä, mutta kaupunkiympäristössä vanha lintukoira osoittaa omistajalleen löytämänsä fasaanit.
Cosmon jälkeen uutta lintukoiraa ei välttämättä enää tule. Tyttären cairnterrierit pitävät kuitenkin seuraa.
– Kun tyttären auto ajaa pihaan ja koirat päästetään irti, tuntuu, että joka paikka tärisee, Päivärinta kuvailee koirien tuomaa vipinää.
"Ilman koiraa metsästys olisi köyhää"
Väyrysen mukana metsällä kulkee nelivuotias pointteri Timu.
– Koiran kanssa metsästäminen on moniulotteisempaa ja rikkaampaa: pelkästään koiran työskentelyn seuraaminen luonnossa on mahtavaa, vaikka saalista ei aina saataisikaan.
Oman lemmikin hoitamisessa raha ei ole Väyryselle kynnyskysymys, vaan hoidon ennuste: saavutetaanko hoidoilla lyhyt- vai pitkäkestoinen hyöty. Minkälainen on elämänlaatu?
– Luopumisen lykkääminen oman mielen suojelemiseksi koiran kärsimyksen kustannuksella on väärin – se täytyy tunnistaa. Koiria ei pidä inhimillistää, mutta niitä pitää mielestäni kohdella reilusti ja perheenjäseninä.
Eläinlääkäri on harvoin eri mieltä, kun omistaja tuo lemmikkinsä lopetettavaksi.
– Sellaista ei kyllä tapahdu, että joku olisi kyllästynyt pentukoiraan ja haluaisi sille eutanasian. Jonkun verran ihmiset pitävät liian pitkään pitkään – perheiden sisällä on usein useita eriäviä mielipiteitä, mikä olisi lemmikin parhaaksi. Kolmannen koiran omistaja on jo kokemuksen myötä viisaampi kuin ensimmäisen koiran omistaja.
Minkälainen on eläinlääkärin mielestä hyvä kuolema?
– Kuolema on tietyllä tapaa hyvän ja huonon tuolla puolen, vääjäämätön ja luonnollinen asia. Ammatillisesti eutanasia toteutetaan niin, että se on lemmikki mahdollisimman kivuton ja hellävarainen kokemus. Hyvää ovat muistot ja kiitollisuus menneistä. Jokainen jättää omanlaisensa jäljen.
Kiitollisuus jää
Päivärinta tietää omakohtaisesta kokemuksesta, koska koiran lopettamisen aika on tullut.
Eläinlääkäri katsoo tietyntyyppisiä oireita:
– Kun yhden elimen vajaatoiminta muuttuu koko kehon tulehdukselliseksi tilaksi. Kun koira on kaikkensa antanut, lopettaminen tuntuu oikeutetulta.
Päivärinta hautaa omat koiransa yksin. Myöhemmin hän järjestää muistotilaisuuden niiden kanssa, jotka koiran kanssa olivat tekemisissä.
– Hirsimökillä laitan esille koiran kuvan. Siellä koiraa muistellaan yhdessä.
Molemmat miehet pitävät koiria ainutlaatuisina, älykkäinä ja rehellisinä.
Jälkikäteen on kiitollisuuden vuoro.
– Voi muistella, että olipa hyvä vahtikaveri, Väyrynen sanoo.