Jos Kauko Röyhkä on suomalaisessa rockissa mies jolla on maine, niin Wigwam on samaa yhtyemittakaavassa. Suomalaisen rockin mystinen legenda ja suurin konditionaali, joka olisi voinut menestyä jos muutamat asiat olisivat sujuneet hieman toisella tapaa.
Toisaalta Wigwam mallia 2005 on uutta musiikkia luova ryhmä, jonka täytyy kunniakkaasta historiastaan huolimatta lunastaa paikkansa nykyisillä eväillä. Ja lunastaakin, uskoo yhtyeessä vuodesta 1974 kitaroinut Pekka "Rekku" Rechardt.
"Koemme olevamme muusikkoina vahvassa iskussa, joten itseluottamusta on", sanoo vanhaa mainetta kaksiteräisenä miekkana pitävä Rechardt.
"On imartelevaa, että on tullut aikoinaan tehtyä musiikkia, joka edelleen kantaa. Tosin sen takia bändiä voidaan katsoa liikaa menneisyyden siivilän läpi. Odotetaan, että musiikissa toistuisivat täsmälleen samat asiat, mikä on tietysti mahdottomuus."
Pedro Hietasen 50-vuotispäivillä käynnistynyt Wigwamin kolmas tuleminen sai lihaa luiden ympärille vuoden 2002 Titans Wheel -albumista. Tuolloin moni kuuli yhtyeen soinnissa uusia jenkkirocksävyjä.
"Katson kyllä edelleen, että levyn musiikki on linjassa Wigwamin perinteisen musiikillisen ajattelun kanssa. Kyllä bändi toimi tuolloinkin omista lähtökohdistaan, uskollisina ihanteilleen", sanoo Rechardt.
Tänä keväänä julkaistu Some Several Moons oli paluu uniikkiin ja klassiseen Wigwam-sointiin.
Progea, poppia ja laulaja-laulunkirjoittaja-osaamista nivovan levyn kappaleissa lauluntekijät Rechardt ja Jim Pembroke hyödyntävät Wigwamin klassista tehokeinoa täydellä voimalla.
Monien vähäeleisinä po prockeina alkavien kappaleiden tunnelma tiivistyy vaivihkaa ja lopulta radiosoittoon ylipitkät sävellykset kehittyvät tasolle, jonka ansiosta progesta puhuminen on yhä merkityksellistä Wigwamista puhuttaessa.
"Nimenomaan, laajoissa rakenteissa Wigwamin progemaisuus tulee ehkä parhaiten esiin. Ei niinkään siinä, minkälaisia elementtejä kappaleissa käytetään."
1990-luvulla kertaalleen aktivoitunut, mutta sitten pitkään hiljaisuuteen vaipunut Wigwam katsoo tällä kertaa pelin loppuun saakka.
"Aikaan liittyvät faktat ovat sellaiset, että ei tässä kovin montaa kymmenen vuoden taukoa enää voida pitää", hän hymähtää.
Pitkän linjan muusikko Pekka Rechardt on pannut merkille musiikillisen ilmaston muutoksen ja sen, että alan pelisäännöt ovat kovastikin toiset kuin ennen.
"Tervettä on monipuolisuus.Mikään ilmiö ei ole nyt samalla tavalla totaalisesti boikotissa kuten esimerkiksi proge oli 1980-luvulla. Toisaalta globaalin musiikkiteollisuuden kaupallinen yliote vääristää kokonaiskarttaa. Mediaa seuraamalla saa mielikuvan paljon todellisuutta yksipuolisemmasta musiikillisesta maailmasta. Ruohonjuuritasolla tapahtuu paljon", hän lisää.
Kitaristi-Rechardtin omasta historiasta löytyy kaksi taiteellisesti mielenkiintoista käännöstä. Punkin työnnettyä progen tieltään hän liittyi Pelle Miljoonan Avoimet Ovet -yhtyeeseen. Toinen suuri yllätys oli liittyminen Lapinlahden Linnut -kokoonpanoon.
"Minullahan oli 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa vahva poikkitaiteellinen periodi. Olin silloin paljon tekemisissä esimerkiksi ylioppilasteatterin kanssa, josta Lapinlahden Linnutkin on kotoisin. Siksi en koe Lapinlahden Lintuja täyskäännöksenä, otin tuolloin vain yhden osan historiastani käyttöön."
Marko Sirviö
