”Lapsuuden yhteisöllä on hirveän suuri vaikutus elämään ja tulevaisuuteen: synnyttääkö yhteisö sosiaalisia valmiuksia vai eristääkö se”, Matti Pikkarainen määrittelee.
Pikkaraisella oli onni elää lapsuuttaan asunto-osakeyhtiö Rommakossa Oulun Heinäpäässä. Yhteisöllisyys, joka on tuomiorovastin työn ydin, istutettiin siellä suotuisaan maaperään.
Tuomiorovasti palasi Rommakkoon yhdessä muutaman muun kanssa muistellakseen, miltä elämä tässä 60 vuotta täyttävässä taloyhtiössä on aikojen saatossa tuntunut.
”Tunnen yhä Rommakon porukkaa tuolta ajalta: me tavataan ja jututetaan toisiamme. Meille on jäänyt siitä naapuruudesta positiivinen side, joka liittää meidät johonkin suurempaan.”
Pikkarainen on huolissaan tämän päivän oululaisista. Yhteisöt ovat hataria, ja vaikka rakentamisella luodaan puitteita, ”pihoja ja puistoja”, väki jää entistä enemmän yksin.
Rommakon rakennuttajissa oli paljon ns. tullista tulleita, Oulusta parempaa elämää etsimään lähteneitä. Heitä tiivis taloyhteisö auttoi juurtumaan.
Sen sijaan viime vuosikymmenten talouskasvussa tänne muuttaneilta puuttuu usein kantava maaperä, Pikkarainen toteaa. ”Muutos voi tuoda jotain parempaa aineellisesti, mutta ilman sosiaalista verkostoa jää yksin.”
Vain vahvat selviävät omin jaloin, Pikkarainen katsoo.
”Ne jotka löytävät oman heimonsa, pärjäävät.”
Lue lisää Kalevan Sunnuntai-liitteestä, sivut 10–14
