Suomi elää 10 miljardia euroa vuodessa yli varojensa. Väitetään, että julkista taloutta ja kotitaloutta ei voi verrata. Totta kai voi. Jos kotona tulot pienenevät, on pakko karsia kuluja. Yksikään järkevä ihminen ei ota velkaa velan päälle, vaan vähentää sellaista mikä ei ole välttämätöntä elämiseen.
Lähes kaikki palvelut: päivähoito, koulutus, terveydenhoito, vanhukset ja niin edelleen hoidetaan verovaroin. Maailman laman myötä vientimme ja työpaikkamme ovat vähentyneet ja verotulot sen myötä. Nyt on aika alkaa elää suu säkkiä myöten.
Suomen palvelutaso on yksi maailman parhaista, mutta on paisunut yli äyräidensä. Verovaroilla tulee tukea ennen kaikkea niitä, jotka apua todella tarvitsevat.
Meillä on runsaasti subjektiivisia oikeuksia, jotka koskevat kaikkia. Tiukassa taloustilanteessa pitäisi esimerkiksi lopettaa suurituloisten lapsilisät ja ohjata rahat niitä oikeasti tarvitseville.
Ääriesimerkkinä Kelan lähettämä kirje pojalle, jolla on tuhansien eurojen vuokratulot kuukaudessa: ”Olethan valmistautunut siihen, että lapsilisäsi loppuu tänä vuonna kun täytät 17 vuotta.”
Vasemmistopuolueissa vaaditaan koko ajan lisää verovaroilla maksettavia etuisuuksia. Eikö mikään riitä? Pian kai vaaditaan, että valtion pitäisi maksaa verotkin. Käsitelkäämme valtion ja kunnan kukkaroa kuin omaamme, niin ymmärrämme yskän. Nyt on pakko.
Maailman talous lähtee toivottavasti nopeasti nousuun. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että maamme palvelut ja etuisuudet ovat suuresti ylimitoitetut viiden miljoonan asukkaan maksukyvylle.
Meidän tulee peräänkuuluttaa enemmän vastuuta meille itsellemme. Valtio ja kunnat eivät voi olla kaiken maksumiehenä. Vapaus valita, mutta yksilön vastuulla heikoimmista huolehtien.
Lyly Rajala
kansanedustaja 2003–2011
kansanedustajaehdokas (kok.)
Oulu
