Lauantaina niiataan ja kumarretaan todistuksille, jotka ovat entistä arvokkaampia.
Yleissivistyksensä aallonharjalla surffaavat valkolakkiset noutavat paperin, joka voi olla pääsylippu korkeakouluopintoihin.
Aiempaa suurempi osuus uusista opiskelijoista nappaa paikkansa pelkästään ylioppilaskokeen arvosanojen turvin.
Tähän asti joka viides uusi opiskelija on valittu ylioppilastodistuksen perusteella. Loput ovat saaneet näyttää kyntensä myös pääsykokeessa.
Nyt vaikkapa kauppakorkeakouluihin valittavista opiskelijoista peräti kaksi kolmasosaa tulee saamaan paikkansa todistusvalinnan kautta.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat on toukokuussa kirjoittanut korkeakoulujen opiskelijavalinnan vauhdikkaista muutoksista.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä todistusvalinta olisi pääväylä jatko-opintoihin.
Tämä ei ole ainoa uudistus, jolla ylioppilaat halutaan saada opiskelun syrjään.
Tieto pääsykokeisiin luettavista materiaaleistakin on ruvettu julkaisemaan aiempaa myöhemmin, jotta abiturientit olisivat samalla viivalla välivuosia viettävien kanssa.
Myös yhä useampi aloituspaikka korkeakouluissa on varattu niille, joilla ei ole aiempaa opiskeluhistoriaa.
Uudistusten tulos ei kuitenkaan ole aivan sitä, mitä Arkadianmäellä on tavoiteltu.
Suoraan lukion jälkeen opintojaan aikoo nimittäin jatkaa vain kolmannes, Hesari kertoo.
Vaihtoehtojen viidakossa ja työelämän murroksessa tietään etsivät ylioppilaat ovat kovan paikan edessä.
Väärille valinnoille ja alanvaihdoille ei ole enää sijaa.
Oman jutun löytämisen painetta luo myös yksilöllisyyttä korostava aikamme.
Tietämättömyys omasta suunnasta on jo nuorten aikuisten sukupolvikokemus.
Harvalla on haaveammattia. Sehän saattaa olla vaikka jokin sellainen, jota ei vielä ole edes olemassa.
Elämää ei voi lyödä lukkoon alle parikymppisenä.
Ensin on etsittävä ja voitava erehtyä.
Päättäjien pyrkimyksistä huolimatta vastauksia taidetaan edelleen hakea välivuosien seikkailuista.