Kaivostoiminta saastuttaa maaperän ja vesistön. Kauheampaa näkyä ei ole kuin sillensä jätetty vanha kaivos tai avolouhos tai soranottorävelikkö. Ydinvoimalan jättämä saastealue on vieläkin suurempi ja rumuudessa se voittaa kaivosraiskionkin.
Kaivosten happamat valumat jatkuvat vuosikymmeniä, jopa satoja, ydinjätteet pysyvät satoja tuhansia vuosia.
Uraanin louhinnassa vapautuu kaivostoiminnasta tuttuja aineita: rikkisulfideja, arseenia ja niin edelleen.
Lisäksi vapautuu radioaktiivista säteilyä. Sitä vapautuu edelleen uraanin kuljetuksessa ja rikastuksessa.
Korkea-aktiivisinta uraani on käytettynä polttoaineena, jolloin siitä erotetaan plutonium ydinaseisiin ja uudestaan rikastettu uraani pakataan polttoainesauvoiksi voimaloihin.
Nämä polttoaineen tuotanto-, rikastus- ja kuljetusprosessit yhdessä ydinvoimalatyömaan kanssa käsittävät tuhansia maansiirto- ynnä muita koneita, jotka kuluttavat niin paljon fossiilisia polttoaineita, että ydinvoimala ei käyttöikänsä aikana pysty kompensoimaan rakentamisestansa aiheutunutta hiilijalanjälkeä (Alex.Institut,