Kotimaisen yleisurheilun viime vuosien suurimman nimen Wilma Murron kisamatka Tokion MM-yleisurheiluun päättyi pannukakkuun ja suureen pettymykseen.
Kuntoutumisensa takia vasta elokuussa kilpailukentille palannut Murto jäi naisten seiväskarsinnassa ilman tulosta, kun hän pudotti avauskorkeuden 425 kolmeen otteeseen. Suomalaistähden kilpailu kesti puolisen tuntia.
Vuoden 2023 MM-pronssimitalisti Murto myönsi, että hyppäämättömyys ja vajavainen fyysinen kunto näkyivät selkeästi karsinnassa. Murto hyppäsi 12 askeleen vauhdilla, kun normaalisti vauhtijuoksu olisi 16 askelta.
– Ne eivät olleet kokonaisia suorituksia. Parhaani tein niillä korteilla, joilla voin pelata, ja se ei riittänyt kauhean pitkälle, Murto summasi ja kertoi keksimästään metaforasta.
– Oli sellainen olo, että yritän tehdä 1 000 palan palapeliä 400 palalla.
Murto ehti kisata kesäkuisen polvioperaationsa jälkeen ennen Tokiota kahdessa kilpailussa, joissa hän pääsi 440:n yli. Ruotsi-ottelun jälkeen hän sairasteli, mikä näkyi eittämättä myös MM-vireessä.
Murto kuvaili karsinnan jälkeen olevansa noin 80 prosentin fyysisessä kunnossa. Suomalaisella oli vaikeuksia päästä sinuiksi seipäänsä kanssa.
– Jos valmistautuminen olisi mennyt putkeen ja minulla olisi ollut ehjä treenikausi ja kisakausi, sellaista virhemarginaalia olisi hyppäämisessä huomattavasti enemmän.
"Hyväksyn, että nyt on se vaihe"
Murron viimeinen vuosi on sisältänyt moninaisia vaiheita. Fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavan viime kauden jälkeen Murto jäi sairauslomalle vuodenvaihteessa. Keväällä hyppääjän pitkä ja menestyksekäs yhteistyö valmentaja Jarno Koivusen kanssa päättyi, ja sitä seurasi polvivamma.
Euroopan mestari ja SE-nainen (485) Murto jäi arvokisoissa ensimmäistä kertaa loppukilpailun ulkopuolelle sitten vuoden 2019. Karsintapettymyksestä huolimatta Murto oli tyytyväinen päätöksestään saapua MM-kisoihin sen sijaan, että olisi seurannut kisat kotoa.
– Koen, että tämä vie minua paljon enemmän eteenpäin. Tämä on se ympäristö, jota varten treenataan ja pyritään olemaan parhaimmillaan. Kun täyttää kriteeristöt ja saa mahdollisuuden tulla kisoihin, niin en tiedä, mitä sillä (kotiin jäämisellä) olisi voittanut.
Korkeuden 425 kolmesta pudotuksesta on pitkä tie arvokisamitaleille, mutta Murto ei heitä kirvestä kaivoon.
– Olen sanonut joskus ihan siinä aallonharjalla ollessani, että mitä todennäköisimmin uralla tulee myös se vaihe, kun on rankkaa ja vaikeaa. Hyväksyn sen, että nyt on se vaihe, Murto totesi.
Hyppääjä toivoo itselleen tulevaisuuteen ehjiä kuukausia ja harjoitteluaikaa.
– Harvemmin on ollut näin motivoitunut olo syksyn treenaamisesta.
Oman itsensä valmentaja
Murto on tehnyt keväästä asti harjoitusyhteistyötä keihäänheittäjälegenda Tero Pitkämäen kanssa. Seiväshyppääjä on itse vastannut omasta tekniikkavalmennuksestaan, mutta Pitkämäki on toiminut Murrolle eräänlaisena fyysisen puolen mentorina.
Murto kertoi vastaavansa jatkossakin omasta lajivalmennuksestaan.
– Olen tosi tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita olen tehnyt. Toivon, että pääsen toteuttamaan tätäkin kuviota pikkaisen paremmin ilman sitä, että koko ajan sopeudutaan, kuntoutetaan, otetaan iskuja vastaan ja koitetaan selvitä.
Suomalaisittain naisten seiväskarsinta oli hyvin murheellinen, sillä myös Elina Lampela ja Saga Andersson karsiutuivat finaalista. Lampela ylitti kisassa 445 ja Andersson 425, kun karsintaan vaadittiin 460:n ylitys.
