Irlantilainen kirjailija, runoilija ja esteetikko Oscar Wilde on klassikko ainakin säkenöivän huumorinsa ja ironiansa, terävän aikalaiskritiikin ja älyllisen uhkarohkeutensa ansiosta.
Monet hänen näytelmiensä sutkaukset ja paradoksit ovat muuttuneet aforismeiksi. Netistä löytyy pitkiä listoja suosituimpia Wilde-sitaatteja.
Kun lukee Wilden taidetta käsitteleviä kirjoituksia teoksesta Naamioiden totuus ja muita esseitä (Savukeidas 2008), tekee välillä mieli nyökyttää ja välillä pyörittää päätään.
Taideteoreettisessa ajattelussaan Wilde edusti myöhäisromanttista estetismiä, jonka tunnuslauseena oli "l´art pour l´art" eli taidetta taiteen vuoksi.
Esseiden suomentajan Timo Hännikäisen mukaan Wilden osaksi tuli myös saattaa estetismi hautaansa.
Liikkeen katsotaan päättyneen Wilden homoseksuaalisuus-oikeudenkäyntiin ja vankeustuomioon 1895 - samana vuonna kun Sulhaseni Ernest (The Importance of Being Earnest) ensiesitettiin.
Esseessä Kriitikko taiteilijana on suuna ja päänä eräs henkilö nimeltä Ernest; taas yksi "öörnesti" tosissaan ja vakavasti otettavaksi.
Älykäs ja oikukas
Wilden esseistä löytää ristiriitaisia vinkkejä hänen teostensa tulkintaan.
Romaaninsa Dorian Grayn muotokuva (1891) esipuheessa Wilde kirjoitti: "Taide ei todellisuudessa kuvasta elämää, vaan katselijaansa."
Wilde painotti luovaa väärinluentaa ja vastahankaan lukemista. Kauniiden epätotuuksien viljelyyn keskittyvä taide leijui hänen mielestään omissa korkeuksissaan.
"Mielikuvituksen hedelmät ovat kiinnostavia itsessään, ja jos niiden yhteys sosiaalisen todellisuuteen tai tekijänsä yksityiselämään paljastetaan, ne kadottavat perimmäisen lumonsa."
Valehtelun rappio -dialogissa henkilö nimeltä Vivian vaahtoaa valehtelun rappeutumisesta taiteena, tieteenä ja sosiaalisena nautintona:
"Kuka haluaa olla johdonmukainen? Tylsimys ja teoreetikko, jotka vievät periaatteensa toiminnan katkeraan loppuun asti. En minä. Emersonin tavoin kirjoitan kirjastoni oven ylle sanan ´oikku´."
Rakkain Alfred
Wilde oli snobi ja keikari, "julkkis" ja suosittu vieras Lontoon seurapiirikutsuilla.
Kuitenkin hän hakeutui elämäntyylillään ja kirjallisella tuotannollaan törmäyskurssille viktoriaanisen ajan porvariston ahdasmielisyyden ja kaksinaismoralismin kanssa.
Wilde avioitui 1884 Constance Lloydin kanssa, mutta Wilden elämän rakkaus oli lordi Alfred "Bosie" Douglas.
Kun Alfredin isä epäili heidän suhdettaan muuksi kuin ystävyydeksi, hän aloitti kirjailijan julkisen vainoamisen. Isä markiisi Queensberry suunnitteli Wilden pommittamista mädillä vihanneksilla Sulhaseni Ernestin ensi-illassa.
Wilde sai syytteen sodomiasta ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön. Vankilassa Wilde kirjoitti teoksen De Profundis (1905), joka on Alfred Douglasille osoitettu katkera kirje.
Taide on huntu
Taide-esseissään Wilde toteaa, että taide on pikemminkin huntu kuin peili. "Mitä enemmän ihmisiä analysoi, sitä vähemmän on syytä analyysiin."
Oscar Wilden näytelmä
Sulhaseni Ernest on Oulun
Työväen Näyttämön ohjelmistossa Hupisaarten kesäteatterissa
Oulussa 31.7. saakka.