Whistler Siinä sitä taas mennään. Suomalaisurheilija painelee median ohi pää painuksissa, kyynel silmäkulmassa ja tupisee mennessään. Ei mitään uutta näissä olympialaisissa. Mutta siinä mielessä alkaa olla maailma jo todella merkillisellä tolalla, että Harri Olli -tyyppisen ohimarssin suorittaa Jaakko Tallus, mukava kaveri Kuopiosta.
Ja jotta kaikki olisi täydellistä, tänään on Jaakko Talluksen syntymäpäivä. Onneksi olkoon vaan.
Pian käy selväksi, että Kuusamon hymypojaltakin on hymy hyytynyt.
"Ei kiinnosta selittää kun se ei ole minun hommani", Anssi Koivuranta tuhisee.
"Nämä ovat nyt tämmöiset kisat."
Yhdistetyn miesten joukkuekilpailusta Whistlerin tiistaina vallanneessa räntäsateessa tuli taas yksi luku surullisten suomalaistarinoiden pitkässä kirjassa.
Mäkiosuudelta joukkue lähti kärjessä ladulle tavoittelemaan tosissaan mitalia. Lopputuloksista Suomi löytyy sijalta seitsemän -- siis maailman neljänneksi huonoimman maan paikalta. Joukkueita oli mukana vain kymmenen.
Taas napsahti poikki yksi mitaliputki. Suomi on voittanut yhdistetyn joukkuemitalin kolmissa olympialaisissa peräkkäin. Kyse on voitelukatastrofista.
"No niin. Otetaan tähän semmoinen nopea ristiinnaulitseminen", päävalmentaja Kimmo Savolainen yrittää keventää tunnelmaa.
"Kyllä koettelee, kyllä koettelee", hän puhkuu.
"Sää oli tiedossa ja huolto teki ihan helvetisti töitä, mutta paha mennä sanomaan, mikä meni vikaan. Niin kuin olisivat tervassa hiihtäneet."
Savolainen on menossa huoltokopille nostamaan kissaa pöydälle.
"Ei tämä haukkumalla parane, kaikki tekivät varmasti parhaansa. Pitää keskustella rakentavasti ja alkaa testaamaan urakalla. Mutta ei tämmöistä saisi sattua."
Jaakko Tallus koki pettäneensä joukkueen oltuaan koko toisen osuuden huonoin hiihtäjä ja huonoin suomalaishyppääjä. Yhtä matkaa USA:n Brett Camerotan kanssa hiihtänyt Janne Ryynänen menetti avausosuudella reilun puolen minuutin johdon Itävallan vetämään takaa-ajajien porukkaan. Tallus jäi porukasta jo minuutin, Koivuranta vähän enemmän.
Ankkuri Hannu Manninen olisi tarvinnut lentokoneen kuroakseen parin minuutin eron kiinni viiden kilometrin matkalla. Sen sijaan tulevalla lentokapteenilla oli käytössään vain surkeat sukset. Manninen oli maalissa 2.21,5 myöhemmin kuin kultaa juhlinut Itävalta. Yhdysvallat sai hopeaa ja Saksa pronssia.
"Kaksi kilometriä meni hyvin, mutta sitten tökkäsi", Manninen kuvasi.
"Tottakai kaikki ovat pettyneitä, mutta meillä ei ole mitään syytä jäädä murehtimaan tätä. Torstaina on mahdollisuus vaikka useampaan mitaliin. Omalla kohdallani hyppy ja alun hiihto lupasivat jo hyvää. Pitää yrittää tsempata toisia."
Manninen myöntää, että suomalaistunnelmat olympiakylässä "alkavat ehkä mennä vähän väkinäisiksi." Tämä mies, jos joku, tietää, mitä väkisin yrittämisestä seuraa arvokisoissa.
"Niin se ei onnistu. Tämän homman pitää tulla rentouden ja ilon kautta", hän sanoo.
Silminnähden rennompana ja iloisempana kuin nuoret joukkuetoverinsa.