"What the hell!" – brexit kiu­kut­taa Suomen brit­te­jä, jotka eivät vie­lä­kään sulata ää­nes­tys­tu­los­ta

Tony Shaw (vasemmalla), Penelope Roux ja Joe White ovat Britannian kansalaisia Suomessa. Heidän brexit-huolensa liittyvät eläkkeisiin, matkustamiseen ja perintöasioihin.

Kuva: Kimmo Penttinen

Maaliskuussa voimaan tuleva brexit on Suomessa asuville briteille melkein kirosana. Se aiheuttaa epätoivoisuutta ja epätietoisuutta. Monet ovat vihaisia. He eivät tiedä vielä esimerkiksi sitä, miten EU-ero vaikuttaa heidän matkustamiseensa, opiskeluunsa, työntekoonsa tai talousasioihinsa.

Vihainen. Opettaja Penelope Roux sanoo olevansa vihainen.

– Kansanäänestyksestä on kulunut jo yli kaksi vuotta, mutta edelleen joudun kysymään, miksi, miksi ja miksi?

Vihaksi pistää Britannian EU-ero. Roux on Espoossa asuva britti, jonka arkielämään brexit saattaa poikia monenlaisia käytännön hankaluuksia.

Samassa asemassa ovat hänen enemmän tai vähemmän eläkkeellä olevat helsinkiläiset maanmiehensä, opettaja Tony Shaw ja freelance-toimittaja Joe White.

– Päällimmäiset tunteeni ovat epätoivo ja turhautuneisuus, siis: what the hell! White tiivistää.

– Meinasin halvaantua, kun kuulin äänestystuloksen silloin aamulla radiosta. Sen verran optimistia minussa kuitenkin on, että isoistakin sotkuista yleensä selvitään tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Eivät ihmiset kuole salaperäisiin sairauksiin, vaikka lääkkeet maasta loppuisivatkin.

Helsingissä on ollut helppoa olla britti

Kolmikko on koolla – kuinka ollakaan – englantilaistyylisessä pubissa Helsingin keskustassa.

He kaikki ovat asuneet Suomessa pitkään: Joe White yli 40 vuotta, Tony Shaw yli 30 vuotta ja Penelope Rouxkin yli 10 vuotta. Silti he ovat Britannian kansalaisia.

Moni Suomen noin 4 500 britistä on hakenut brexitin vuoksi Suomen tai jonkin muun EU-maan kansalaisuutta. Meillä kynnyskysymyksiä ovat kuitenkin suomen kielen taito ja hakemisen hinta. Intensiivikielikurssi voi maksaa 1 500 euroa ja kansalaisuushakemus noin 400 euroa.

– Tämä saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta minulla on lisäksi alitajuinen tunne, että Suomen kansalaisuus jotenkin vähentäisi englantilaisuuttani, että se olisi englantilaisuudestani pois, Shaw hymähtää.

– En siis ole saanut prosessia alulle. Olen ollut laiska. On ollut liian helppoa elää englantilaisena Helsingissä.

Vaikka britti onkin, Penelope Roux on asunut välillä 20 vuotta Ranskassa. Hän harmittelee, ettei hakenut silloin Ranskan kansalaisuutta.

– Osa eläkekertymästänikin on siellä, eikä minulla ole aavistusta, miten sen kanssa aikanaan käy.

Eläkeasiat askarruttavat myös Shawta ja Whitea. He eivät tiedä, miten heidän eläkeläisstatuksensa kenties muuttuu, ja miten eläkkeen maksaminen sujuu brexitin jälkeen.

Millainen show äidin perinnöstä tulee?

Koko paketti on yhä siinä määrin levällään, ettei Suomen briteillä ole käsitystä siitäkään, miten EU-ero vaikuttaa heidän matkustamiseensa, opiskeluunsa, työntekoonsa tai talousasioihinsa.

– Englannissa asuva äitini on 90-vuotias, eikä hän elä ikuisesti, Penelope Roux tuumaa.

– Perintöasioita tulee jossain vaiheessa eteen, ja brexitin jälkeen niihin liittyvä englantilais-suomalainen paperisota voi olla aikamoista rumbaa. Ihan tarpeeksi byrokraattista se olisi varmasti nytkin.

Tietoa on jaettu Britannian Helsingin suurlähetystön järjestämissä tilaisuuksissa. Niiden anti ei kuulemma ole ollut hääppöinen. Kuulijoille on kerrottu lähinnä, ettei huoleen ole aihetta:

"We are making progress. Me edistymme neuvotteluissa. Luvassa on kaikkien osapuolten kannalta paras mahdollinen lopputulos."

Pitkään poissa olleilla ei äänioikeutta

Ulkomailla asuvia Britannian kansalaisia on kaikkiaan noin 4 miljoonaa. Heistä vuosikausia tai vuosikymmeniä muualla asuneet eivät saaneet osallistua EU-kansanäänestykseen asuinmaissaan. Sen sijaan lyhyt ulkomailla asuminen ei estänyt äänestämistä.

– Se oli törkeä temppu, Joe White sanoo.

– Lopputulos olisi voinut olla toinen, jos olisimme saaneet vaikuttaa.

Kolmikko arvelee, ettei Suomessa asuvien brittien joukossa ole yhtään "brexitläistä".

– Tosin lähetystön nettisivuilla on joskus vähän sen tyyppistä kommentointia, että ehkä heitä sittenkin on kaksi tai kolme, Penelope Roux nauraa.

Oikeistomedia lisäsi kierrokset tappiinsa

Brexitin toteutumisessa monia brittejä kiukuttaa sen sisäpoliittinen syy. Joe Whiten mukaan kansanäänestys järjestettiin, koska konservatiivipuolue halusi pysyä vallassa hinnalla millä hyvänsä.

Ennen äänestystä Eurooppa-politiikka kiinnosti vain murto-osaa briteistä. Tietämättömyys jätti maan laajalle oikeistomedialle valtavan vapaan temmellyskentän.

– Ajatus kansallisen päätösvallan luovuttamisesta maan rajojen ulkopuolelle on briteille lähtökohtaisesti ja historiallisesti vieras. Jo liittymisprosessi oli Edward Heathin hallituksen kaudella 1970-luvun alussa hyvin riitaisa ja vaikea, White muistuttaa.

– EU:n vastainen kampanja oli helppoa rakentaa tälle pohjalle. Media, joka oli kautta aikain pyrkinyt tekemään unionin naurunalaiseksi, vain lisäsi kierrokset tappiinsa.

Vauhtia antoi maahanmuuttajakysymys.

– Britannia ei ole rasistinen maa, mutta kun jotkin asuinalueet alkoivat olla 100-prosenttisesti maahanmuuttajien asuttamia, monet alkoivat haikailla vanhaa englantilaista identiteettiä, White toteaa.

Pääkaupunkiseutu äänesti EU:n puolesta

Britannian hallitus epäonnistui EU:n puolustamisessa katastrofaalisin seurauksin. Poliitikot eivät kyenneet selittämään kansalaisille, miksi saarivaltakunnan on järkevää kuulua unioniin. Hallitus ei myöskään uskonut, että kansan enemmistö äänestäisi brexitin puolesta. Se yllätettiin housut kintuissa.

– Lontoossa ja Lontoon seudulla asuvien enemmistö olisi halunnut maan pysyvän unionissa, mutta muualla oltiin toista mieltä, Penelope Roux muistelee.

– Erityisesti minua ihmetyttää, miksi Cornwallin ja Walesin kaltaisilla alueilla äänestettiin eron puolesta. Siellä jäsenyydestä on hyödytty taloudellisesti aivan valtavasti.