Suomen urheiluliiton kilpailupäällikkö Kari Wauhkonen on niitä sinitakkisia miehiä vihreässä käsinauhassa, jotka varmistavat Linnunpesä-stadionilla, että Pekingin olympialaisten yleisurheilussa kaikki sujuu täsmällisesti ja sääntöjen mukaan. Wauhkonen on yksi Kansainvälisen yleisurheiluliiton kymmenestä "kansainvälisestä teknisestä virkailijasta". Torstaina hänen tehtäviinsä kuului muun muassa naisten keihäänheiton loppukilpailun valvonta heittokaarella.
-Englanniksi nimitys on international technical official eli ito. Olemme teknisten delegaattien ylimääräiset silmät, korvat ja kädet kilpailualueella. Raportoimme tarkkailusta ja autamme paikallisia tuomareita, Wauhkonen kertoo.
Rooliin kuuluu myös välittäjänä toimiminen, jos urheilijan ja paikallisten tuomarien välille tulee erimielisyyttä jostain asiasta. Sellaista sattuu, mutta kaikkein kiusallisinta olisi joutua muuttamaan paikallisten tuomarien päätöksiä kilpailujen läpiviennistä.
-Meillä on siihen valtuudet, jos huomaamme, että homma on menossa pieleen, eivätkä annetut neuvot ole kelvanneet. Sellaisesta tulee kuitenkin ikävä tunnelma, Wauhkonen kertoo.
Tuomarit koulutettu huolella
Wauhkonen on ollut samassa ito-tehtävässä kymmenisen vuotta erilaisissa arvokisoissa. Kovimmalla kädellä hän joutunut puuttumaan tuomarien tekemisiin vuonna 2002 Jamaikalla 19-vuotiaiden MM-kisoissa. Siellä tuomarit tunsivat lähinnä pikajuoksua, ja pitkien heittojen mittaaminen oli heille tuntematonta hommaa.
-Lopulta jouduin ottamaan alastulon tuomarit pikapalaveriin, koska he liputtivat punaista, jos keihäät eivät tulleet aivan tikkana alas, Wauhkonen muistelee. Loppukisan ajan hän näytti itse käsimerkein, onko heitto mitattava vai ei.
Pekingissä vastaavasta ei ole vaaraa, sillä tuomarit on Wauhkosen mukaan koulutettu erittäin perusteellisesti. Kiinalaisilla saattaa olla erilaisia käytäntöjä kuin muualla, mutta niitä on yhdessä keskustelemalla käyty läpi.
-Minulla, kuten monella muulla, oli ennen tänne tuloa kysymysmerkkiajatukset, mutta olen ollut iloisesti yllättynyt, Wauhkonen kiittää olympialaisten yleisurheilun tuomaritoimintaa.
Kiinnostus sääntöihin lähti EM-kisoista
1980-luvulla Wauhkonen toimi Maailmankisojen järjestäjänä, mutta yleisurheilun sääntöihin hän alkoi vihkiytyä ennen vuoden 1994 Helsingin EM-kisoja. Suomalaisten oli paneuduttava tuomarien koulutukseen, ja Wauhkonen otti hommasta vaarin.
-Joidenkin säännöstöjen silloiset versiot vaativat päivityksiä. Rupesin perehtymään siihen puoleen, ja 1995 vuoden alusta aloitin Urheiluliitossa kilpailupäällikkönä yhtenä tehtävä sääntöasiat ja tuomarikoulutuksen organisoiminen ja sen materiaalien kehittäminen.
Vuonna 1996 hän aloitti kansainvälisen uran maanosatasolla, ja 1999 Urheiluliitto esitti Wauhkosta IAAF:n tekniseen komiteaan. Siinä roolissa hän valmistelee lajin sääntöjä ja niihin tarvittavia muutoksia.
Wauhkonen on etuoikeutetussa asemassa, sillä hän pääsee näkemään huippuyleisurheilua todella läheltä. Pekingissä hän on toistaiseksi kokenut voimakkaimmin Jelena Isinbajevan ME-hypyn. Wauhkoseen teki vaikutuksen tapa, jolla venäläistähti pystyi kokoamaan itsensä vielä kolmanteen yritykseen maailmanennätyskorkeudesta.
Wauhkonen on yhä viestin SE-mies
Kari Wauhkonen ei halua ottaa kunniaa itselleen, mutta yleisurheilun sääntötuntija on yhä 4x200 metrin pikajuoksun Suomen ennätysmies.
-Meillä oli silloin kova joukkue, ja minä taisin olla sen heikoin lenkki, Wauhkonen naurahtaa.
Helsingin Kisa-Veikkojen kvartetin muut jäsenet olivat Jarkko Tapola, Raimo Vilen ja Juha Salmi. SE-tulos 1.25,7 syntyi heinäkuun lopussa vuonna 1970, ja keskiarvoaika juoksijaa kohden oli 21,5.
Wauhkosen mukaan 4x200 metrin matka kuuluu ennätystilastoissa jo historian puolelle, sillä sitä ei nykyään juurikaan juosta.
STT-KAIJA YLINIEMI