Tilaajille

Vuosi erä­maas­sa – ou­lu­lai­nen Erno Saukko vaelsi vuoden aikana 2 500 ki­lo­met­riä poh­joi­sen erä­mais­sa ko­keak­seen poh­joi­sen luonnon koko vuo­den­kier­ron

Heinäkuu 2020, Varangin niemimaa. Omavaraisuuden saavuttaminen vaelluksella, jossa liikutaan paljon, on haastavaa.
Heinäkuu 2020, Varangin niemimaa. Omavaraisuuden saavuttaminen vaelluksella, jossa liikutaan paljon, on haastavaa.
Kuva: Erno Saukko

Norjan koillisosassa, Varangin niemimaalla Jäämeren rannalla, sijaitsee Kibergin kylä.

Viime vuoden elokuun 3. päivä kylässä seisoi mies, jonka haaveena oli nähdä ja kokea pohjoisen luonnon vaihtelevuus ja monipuolisuus koko komeudessaan.

2 500 kilometriä ja 366 päivää myöhemmin tämä samainen mies palasi Kibergiin mukanaan ainutlaatuinen kokemus.

Oululaisen Erno Saukon vuoden mittainen vaellus Suomen ja Ruotsin Lapissa sekä Pohjois-Norjassa oli tullut päätökseen.

Erno Saukko vaelsi vuoden Norjan, Suomen ja Ruotsin Lapissa, vuoden vaellus Erno Saukko vaelsi vuoden Norjan, Suomen ja Ruotsin Lapissa, vuoden vaellus Erno Saukko vaelsi vuoden Norjan, Suomen ja Ruotsin Lapissa, vuoden vaellus Erno Saukko vaelsi vuoden Norjan, Suomen ja Ruotsin Lapissa, vuoden vaellus Erno Saukko vaelsi vuoden Norjan, Suomen ja Ruotsin Lapissa, vuoden vaellus Erno Saukko vaelsi vuoden Norjan, Suomen ja Ruotsin Lapissa, vuoden vaellus Erno Saukko vaelsi vuoden Norjan, Suomen ja Ruotsin Lapissa, vuoden vaellus
Erno Saukko vaelsi vuoden Norjan, Suomen ja Ruotsin Lapissa, vuoden vaellus
Erno Saukko vaelsi vuoden Norjan, Suomen ja Ruotsin Lapissa, vuoden vaellus
Kuva: Miila Kankaanranta

– Tärkein syy retkilleni on aina luonto ja luonnosta nauttiminen. Minua on kiinnostanut nähdä – mutta myös kokea ja elää – vuodenkierto kokonaisuudessaan luonnon ympäröimänä. Vuoden reissulla tämä oli mahdollista kokea.

Aivan pystymetsästä vuoden vaellukselle Saukko ei lähtenyt. Silti kokeneellekin eränkävijälle vuoden mittainen vaellus on hyppy tuntemattomaan.

– Olen aikaisemmin liikkunut paljon luonnossa, mutta pisimmätkin reissut ovat olleet tähän verrattuna paljon lyhyempiä, noin parin kuukauden mittaisia.

Syyskuu 2019. Kaldoaivin erämaa. Alkumatkasta Erno Saukolla oli vaellusseurana avopuoliso Aino Öster. Muutoin Saukko teki matkaa yksin. Ihmiskontakteja syntyi lähinnä varustehuollon ja -täydennyksen aikana.
Syyskuu 2019. Kaldoaivin erämaa. Alkumatkasta Erno Saukolla oli vaellusseurana avopuoliso Aino Öster. Muutoin Saukko teki matkaa yksin. Ihmiskontakteja syntyi lähinnä varustehuollon ja -täydennyksen aikana.
Kuva: Erno Saukko

Erämaissa riittää tilaa

Vaelluksen suunnittelun Saukko aloitti noin puolitoista vuotta ennen h-hetkeä.

Ennen reissua hän asetti vaatimukseksi kulkea mahdollisimman luonnontilaisilla alueilla kaukana metsäautoteistä ja mönkijä- ja kelkkaurista, maanteistä puhumattakaan.

Tämä rajasi reitistön pääasiassa Pohjois-Skandinavian luonnonsuojelualueiden erämaihin.

Ihan Lapin suosituimmilla reiteillä Saukon reitti ei siis kulkenut.

– Olen vähän naureskellut, kun olen lukenut, että Lappi on täynnä ihmisiä. Itse kohtasin kesällä yhden ihmisen ja koko reissun osalta laskin, että kylät pois lukien luonnossa taisi olla seitsemän kohtaamista ihmisten kanssa.

Lue myös: Hen­gäh­dys­tau­ko opin­nois­ta hou­kut­te­lee lää­kä­ri­opis­ke­li­joi­ta ennen työuraa – ou­lu­lai­nen Erno Saukko viettää vä­li­vuo­ten­sa vuoden mit­tai­sel­la vael­luk­sel­la

Koronaviruspandemian vaikutukset ulottuivat myös erämaahan, mutta haittasivat lopulta Saukkoa melko vähän.

– Välissä näytti pahalta, etten pysty toteuttamaan alkuperäistä reittisuunnitelmaa koronan takia, mutta onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Ainoa muutos oli oikeastaan se, että kevättalvi piti viettää alun perin Norjan puolella, mutta koronan takia suunnitelmat muuttuivat siten, että vietin sen lopulta Suomessa.

Marraskuu 2019. Yösija miljoonien tähtien alla Liinakeron rinteillä Pohjois-Ruotsissa.
Marraskuu 2019. Yösija miljoonien tähtien alla Liinakeron rinteillä Pohjois-Ruotsissa.
Kuva: Erno Saukko

Omavaraisuuden saavuttaminen haastavaa

Etappien välillä Saukko pysähtyi matkalla olleissa kylissä ja täydensi varusteita ja ruokaa kaupoista sekä itse tai vanhempiensa etukäteen lähettämistä tai tuomista varustepaketeista.

Välillä olosuhteet ja niiden armoilla eläminen asettivat kuitenkin omat haasteensa ruokahuollolle ja erämaassa selviytymiselle.

– Kevät oli myöhässä ja kevätleirissä ollessani mietin, että loppuuko tässä ensin lumet vai eväät, kun kulkeminen muuttui pariksi viikoksi sohjolumen takia mahdottomaksi. Lopulta lumi alkoi kuitenkin aika nopeasti sulamaan pois ja pääsin jatkamaan matkaa.

Täysin eväspakettien varassa Saukko ei kuitenkaan erämaassa ollut, sillä hän hankki matkan varrella vaihtelua retkimuonaan myös kalastamalla, metsästämällä ja marjastamalla.

– Tällaisella reissulla, jossa liikutaan paljon, on vaikea saavuttaa omavaraisuutta. Taimenta ja rautua sai tosin syödä virvelöintiaikana melkein kyllästymiseen asti. Syksyllä metsästysaikaan metsästin myös riekkoja.

Haastavinta matkanteko oli puolestaan talvella, jolloin luonnon äärimmäisyydet korostuvat kylmyyden, lumen ja valoisan ajan lyhyyden vuoksi.

– Ei siellä epätoivoa missään vaiheessa tullut, mutta esimerkiksi talvileiristä lähtiessäni 40 sentin puuterilumessa hiihtäminen kylää kohti teki kyllä tiukkaa.

Helmikuu 2020, Kvikkjokk. Edessä siintää maisemaa Sarekin kansallispuiston suuntaan. Ennen reissua Saukko asetti vaatimukseksi kulkea mahdollisimman luonnontilaisilla alueilla kaukana metsäautoteistä ja mönkijä- ja kelkkaurista, maanteistä puhumattakaan.
Helmikuu 2020, Kvikkjokk. Edessä siintää maisemaa Sarekin kansallispuiston suuntaan. Ennen reissua Saukko asetti vaatimukseksi kulkea mahdollisimman luonnontilaisilla alueilla kaukana metsäautoteistä ja mönkijä- ja kelkkaurista, maanteistä puhumattakaan.
Kuva: Erno Saukko

Lapin kahdeksan vuodenaikaa

Reissussa Saukko yllättyi nimenomaan Lapin luonnon monipuolisuudesta sekä sen vaihtuvuudesta.

Väite Lapin kahdeksasta vuodenajasta sai vahvistusta.

– Ympäristö ja olosuhteet muuttuvat koko ajan ja omaa toimintaa pitää sitten pyrkiä sopeuttamaan näihin muutoksiin.

Hyvä esimerkki tästä on reissun pisimmän etapin tapahtumat.

– Pisin etappi oli viisi viikkoa Näkkälästä Njurkulahden kylään Lemmenjoelle. Kevät teki tuloaan ja päivällä aurinko lämmitti lunta jo sen verran, että piti hiihtää pääasiassa öisin, jotta hanki kestäisi. Tällä etapilla vietin kolme viikkoa kevätleirissa Vaskojoen varressa ja katselin, kun linnut saapuivat ja jäät lähtivät.

Lopulta lumien lähdettyä Saukko käveli Vaskojoelta Lemmenjoelle sukset olkapäällä.

Pitkän talven jälkeen koittanut kevät tuntui juhlalta.

– Tältä reissulta juuri kevät jäi erityisesti mieleen eri vuodenajoista. Ehkä siinä oli vähän sitä pitkän pimeyden jälkeistä riemua, mutta myös Lapin kevään kokeminen kokonaisuutena oli yksi reissun kohokohdista.

Maaliskuu 2020. Erämaassa olosuhteet voivat olla välillä hyvinkin ankaria ja etenkin talvi haastaa retkeilijät. Erno Saukko etenemässä lumipyryssä Sitasjaurella Ruotsin ja Norjan rajaseudulla.
Maaliskuu 2020. Erämaassa olosuhteet voivat olla välillä hyvinkin ankaria ja etenkin talvi haastaa retkeilijät. Erno Saukko etenemässä lumipyryssä Sitasjaurella Ruotsin ja Norjan rajaseudulla.
Kuva: Erno Saukko

Itsensä kanssa tultava toimeen

Saukko ei vaeltanut vuoden mittaista reissuaan täysin erämaan eristyksessä, sillä ihmiskontakteja syntyi esimerkiksi etappien välillä kylissä suoritetussa varustehuollossa ja -täydennyksessä.

Silloin Saukko avasi myös matkapuhelimensa ja ilmoitti itsestään läheisilleen.

Aikaa omille ajatuksille ja aidolle hetken läsnäololle jäi erämaassa silti ruhtinaallisesti.

– Psyyke kesti yllättävän hyvin. Liikkuminen, suunnistaminen ja leirissä puuhailu täyttivät päivät aika tehokkaasti.

Yksinäisyyden kohtaamisen lisäksi pitkällä reissulla voi sattua mitä vain ja pahin skenaario on joutua onnettomuuteen tiettömien taipaleiden takana.

– Ihan varauksetta en suosittele tällaista vuoden reissua. Etenkin yksin reissatessa asiaan liittyy myös riskejä ja omat rajat on tunnettava.

Vähänkään pidemmälle reissulle ei kannata lähteä, jos omat motiivit reissua kohtaan ovat epäselvät tai mielessä on paljon käsittelemättömiä asioita.

– Pitkällä reissulla täytyy tulla itsensä kanssa toimeen ja tietää, mitä retkeltään haluaa ja mikä siinä on itselle tärkeää.

Erno Saukolle se on aina ollut luonto.

– Kaupungeissa ihmiset helposti eristävät itsensä luonnossa; luonnossa ollaan vain enää käymässä. Tällaisella reissulla asia on toisin päin.

Toukokuu 2020. Erno Saukko kevätleirissä Lemmenjoen kansallispuistossa. Pitkän talven jälkeen saapuneessa keväässä oli erityistä riemun tuntua. Lapin kevään kokeminen oli muutoinkin Saukolle reissun kohokohtia.
Toukokuu 2020. Erno Saukko kevätleirissä Lemmenjoen kansallispuistossa. Pitkän talven jälkeen saapuneessa keväässä oli erityistä riemun tuntua. Lapin kevään kokeminen oli muutoinkin Saukolle reissun kohokohtia.
Kuva: Erno Saukko

Terveenä takaisin kotiin

Vuosi ja vuoden kierto luonnossa on nyt takana, mutta maasto-osuuden loppuminen ei tarkoita Saukolle vielä kuitenkaan koko projektin loppumista.

– Projekti jatkuu vielä hetken aineiston purkamisella ja työstämisellä. Esimerkiksi kuvia tuli noin 20 000 kappaletta, joista 5000 on vielä käymättä läpi.

Luonnossa Saukko aikoo liikkua jatkossakin, vaikka vastaavia reissuja ei ole ihan heti suunnitelmissa.

– Pienempiä metsästys- ja vaellusreissuja tulee varmasti nyt syksyllä tehtyä. Pidempien ja haastavampien reissujen osalta täytyy tässä hetki rauhassa mietiskellä, mitä haluaa seuraavaksi tehdä.

Lopulta Saukko sai reissusta sen mitä lähtikin hakemaan.

– Jälkeenpäin tuntuu mukavalta, että onnistuin tekemään reissun niin kuin sen olin suunnitellutkin. Ja tietenkin tärkeimpänä se, että pääsin terveenä takaisin kotiin.

Heinäkuu 2020. Erno Saukko Laksefjordviddan vesillä kalassa. Virvelöintiaikaan erämaiden vedet tarjosivat vaihtelua retkimuonaan, mutta muutoin omavaraisuuden saavuttaminen paljon liikkumista sisältävillä vaelluksilla on hankalaa.
Heinäkuu 2020. Erno Saukko Laksefjordviddan vesillä kalassa. Virvelöintiaikaan erämaiden vedet tarjosivat vaihtelua retkimuonaan, mutta muutoin omavaraisuuden saavuttaminen paljon liikkumista sisältävillä vaelluksilla on hankalaa.
Kuva: Erno Saukko
Kuka?

Erno Saukko

32-vuotias.

Kotoisin Ranualta.

Asuu Oulussa.

Opiskelee Oulun yliopistossa lääketiedettä.

Vietti Suomen ja Ruotsin Lapissa ja Pohjois-Norjan erämaissa 366 päivää.

Vaelsi tänä aikana 2500 kilometriä.

www.vuodenvaellus.fi