aihto-oppilasvuosia järjestäviä järjestöjä on Suomessa kymmenkunta. Niiden eroja ovat muun muassa kohdemaat, ja vertailemalla eri mahdollisuuksia löytää itselle parhaan vaihtoehdon. Suosittuja maita ovat Australia, Yhdysvallat, Latinalaisen Amerikan maat ja Euroopasta Italia ja Ranska.
Sofia Alarova, 17, lähti viime vuoden heinäkuussa vuodeksi Brasiliaan koettamaan siipiään. Nyt hän on palannut Suomeen, ja on innokkaasti jatkamassa koulunkäyntiään Suomessa. "Ihanaa päästä kunnolla opiskelemaan."
Sofia on halunnut pikkutytöstä asti lähteä vaihtoon. Aluksi hän oli miettinyt englanninkielistä maata, mutta päätyi lopuksi Brasiliaan. "Sain listan maista ja Brasilia pomppasi silmiini muiden joukosta. Brasiliastahan ajattelee, että siellä on sambakarnevaaleja, musiikkia, rannat ja meri."
Vanhemmatkaan eivät olleet Sofian suunnitelmien tiellä, vaikka hänen isänsä kyseenalaisti kohdemaata. "Brasilia on kuitenkin kehitysmaa, ja sen vuoksi isä vähän pisti hanttiin. Lopulta molemmat vanhemmat hyväksyivät koko matkan", Sofia sanoo tyytyväisenä.
Koulumenestys ei tärkeintä
Hakumenettelyt eroavat järjestöjen kesken, ja Sofialla haku oli kolmiosainen. "Ensiksi piti lähettää ilmoittautumislomake, jonka jälkeen oli haastattelut sekä yksin että vanhempien kanssa. Lopuksi piti täyttää papereita."
"Istuin kolme tuntia haastattelussa, jossa tarkoituksena on selvittää pärjääkö ihminen maailmalla. Koulumenestys ei ole tärkeintä, vaan täytyy olla avoin, sosiaalinen, selviytymiskykyinen ja täytyy haluta tosissaan vaihtoon."
Ennen lähtöä Sofia yritti alkaa portugalin opiskelua, mutta Oulussa ei ollut silloin mahdollisuutta siihen. "Opiskelin sitten itsekseni kotona", Sofia kertoo. Matkavalmisteluihin kuuluivat myös rokotteiden laitot ja valmistautumisleirit.
"Orientaatioleireillä painotettiin muun muassa sitä, ettei vaihtarivuosi ole mikään lomamatka. Vuoden aikana monesti tuli mieleen niitä ohjeita, joita siellä annettiin."
Viime vuoden heinäkuussa Sofian matka alkoi Oulunsalon lentokentältä, ja Brasiliassa laskeutuminen Sao Paulon lentokentälle ei ollut paras mahdollinen. "Sao Paulon kansainvälinen lentokenttä on keskellä fafela-alueita eli slummialueita, joissa talot ovat puolivalmiita, ja lapset juoksentelevat tiellä. Ensivaikutelma oli täydellinen kulttuurishokki, ja mietin, että täälläkö minun pitää asua."
Perheeseen mentyä ensivaikutelma muuttui täysin. "Perheessäni oli monta tietokonetta ja talossa oli hälytysjärjestelmät ja vartijat. Minä asuin samalla lailla kuin Suomessa, ja kaiken lisäksi perheessä oli palvelija, joka teki kaiken. Mutta oli siellä totta kai niitä slummeja ja intiaanialueitakin."
Vaikeuksista ei saa puhua
Sofia kävi yksityistä viidensadan oppilaan koulua, joka oli yliopiston yhteydessä. "Tunnit olivat lähestulkoon samanlaisia, mutta kokeet olivat paljon helpompia, koska kaikki kokeet olivat monivalintatehtäviä." Brasilialaisten nuorten tiedot ovat vajaampia kuin meidän suomalaisten nuorten, joka kertoo osaltaan opetuksen laadusta. "Kaikki eivät edes tienneet kuka Yhdysvaltain presidentti on", Sofia kertoo ihmeissään.
Brasiliassa koulut on jaettu hallituksen kouluihin ja yksityisiin kouluihin. "Kouluajat voi valita eli voi käydä koulua klo 7-12, klo 13-17 tai klo 17-23, ja siellä oli jopa ala-asteita, joissa oli mahdollisuus opiskella iltapäivisin." Muita eroja Suomen kouluihin oli valinnaisuuden vähyys, sillä lukioon asti kaikki opiskelevat samoja aineita.
Vuoden aikana ehtii hyvin nähdä monenlaisia ihmisiä, ja varmasti saa oikeanlaisen kuvan kyseisen maan ihmistä.
Koska Brasilia on katolinen maa, siellä on paljon tabuja eli asioita, joista ei voi puhua. "Seksi, ehkäisy, oman perheen raha-asiat, ja vaikeudet ovat asioita, joista ei voi puhua yleisesti."
"Koskaan ei voi olla nyrpeällä naamalla, koska ihmiset loukkaantuvat sinulle", Sofia selittää. "Siellä on paljon ihmisiä, jotka tienaavat 70 euroa kuukaudessa, tekevät työtä 8 tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa, ja niillä on siitä huolimatta uskomattoman hauskaa. He eivät välitä niin paljon rahasta."
"Kyselin palvelijaltamme, että eikö häntä ahdista, kun hänellä on rahaa vain ruokaan, ja hyvin vähän voi laittaa kuukaudessa säästöön, jotta saisi muutaman kuukauden päästä kaakelit lattialle. Mutta hän sanoi, että minulla on perhe, ruokaa ja rakkautta, ja se riittää."
Sofia oli vapaaehtoistyössä intiaanilastensairaalassa, jossa oli hylättyjä ja sairaita lapsia. Brasiliasta hän löysi myös uuden harrastuksen, capoeiran, joka on brasilialainen itsepuolustuslaji. "Siellä järjestettiin myös paljon isoja juhlia, joissa kävin."
Vaihto-oppilasvuosi on kuten vuoristorata. "Joulu oli vaikeaa aikaa, koska joulu oli siellä niin erilainen. Me kävimme vain normaalisti syömässä, eikä ollut suklaata eikä paljon lahjoja."
"Parasta Brasilian vuodessa oli uudet ystävät, ja se, että tajusi kaikkien ihmisten olevan pohjimmiltaan samanlaisia eli joka puolella on ihmisiä, joista ei tykkää, ja ihmisiä, joista tykkää."
Vuosi uudessa maassa opettaa paljon, eikä vain oudosta maasta, mutta myös kotimaastaan. "Minulla avartuivat kaikki näkemykset ja sain rakkauden Suomeen ja vanhempiini. Arvostan Suomea nykyään enemmän. En siksi, että Brasilia olisi paljon huonompi, vaan koska tajusin millaista Suomessa on."
"Jäin kaipaamaan Brasiliasta sitä, että siellä oli rennompaa, eikä tarvitse aina painaa niin täysillä. Ikävöin myös tärkeitä ihmisiä ja lämpöä. Sofialle kuten kaikille vaihto-oppilaille maasta, jossa vietti vuoden omasta elämästään, tuli toinen kotipaikka. "Lähden heti uudestaan, kun saan siihen mahdollisuuden", Sofia ilmoittaa päättäväisesti.
Sofia suosittelee vaihto-oppilasvuotta hyvin lämpimästi. "Kaikki, jotka haluavat vaihtoon, niin menkää! Ei elämässä ole niin kiire, ettei ehtisi mennä. Vuosi ei ole niin pitkä aika." Kohteeksi Sofian mielestä kannattaa valita jokin eksoottinen ja erilainen maa kuin Suomi. "Työelämässä on valttina, että puhun portugalia eli mitä erilaisempi maa ja kieli, sitä enemmän oppii", hän painottaa.
Tärkein asia, jonka Sofia Brasiliassa ollessaan oppi olisi kaikkien hyvä sisäistää. "Ei ikinä kannata ajatella, että Brasilia olisi huonompi tai heidän kulttuurinsa tai joku ihminen olisi huonompi. Kaikki ihmiset ja maat ovat erilaisia, mutta ei ole parempaa eikä huonompaa."