Kuten aina ennenkin, myös vuonna 2003 julkaistiin niin erinomaisia, keskinkertaisia kuin yhdentekeviä levyjä. Se olikin suurin piirtein ainoa asia, mikä äänilevyteollisuudessa säilyi entisellään.
Tammikuussa AOL Time Warner julkisti mykistävän 97 miljardin dollarin tappion ja pitkin vuotta huhuttiin ylikansallisten levy-yhtiöiden fuusioista. Warner saikin uudet omistajat ja Sonyn ja BMG:n yhdistyminen odottaa enää kilpailuviranomaisten sinetöintiä.
Kymmenessä vuodessa suurten levy-yhtiöiden määrä on romahtanut viiteen ja tulevan vuoden jälkeen ylikansallisia yhtiöitä on todennäköisesti kolme. Vuoden 2003 maailmanlaajuinen levymyynti laski noin kymmenen prosenttia, ja edellisenäkin vuonna tultiin alamäkeä seitsemän prosenttia.
Vuosi 2003 tullaankin yksittäisten äänitteiden sijasta muistamaan vuotena, jolloin äänilevyteollisuuden rakenteet ja toimintatavat joutuivat perusteellisten mullistusten kouriin. Miksi? Kuluttajat eivät enää maksa kuuntelemastaan musiikista, sanovat yhtiöt. Hinnat ovat liian korkeat, sanovat kuluttajat.
Perinteiset jakelukanavat säilyvät varmaan vielä pitkään, mutta huhtikuussa lanseeratun Applen iTunes-verkkokaupan menestys voi vihjata siitä, mitä tuleman pitää. Jo nyt palvelusta ladataan 99 sentin yksikköhintaan noin 1,5 miljoonaa kappaletta kuukausittain.
Jatkossa myynnin voi odottaa kasvavan huimasti, kunhan myös PC-käyttäjät sekä Yhdysvaltojen ulkopuoliset kuluttajat pääsevät lataamisen makuun.
Samaa tahtia iTunesin kanssa kasvaa myös niin ikään Applen kehittämän iPod-laitteen kysyntä. Vain parin cd-levyn painoisen iPodin muistiin mahtuu noin 10 000 kappaletta, mikä riittää useimpien musiikinkuuntelijoiden tarpeisiin. Kuinka tässä pelissä käy cd-levyn, jää nähtäväksi.
Elephant jyräsi vuosiäänestyksissä
Kuluneen vuoden paras albumi -äänestyksissä yksi oli selvästi ylitse muiden. The White Stripesin Elephant oli vastustamaton ainakin Q:n, Mojon, NME:n, Rumban ja usean yhdysvaltalaisen musiikkilehden kirjoittajien mielissä. Mielipiteen jakoi myös moni suuri sanomalehti.
Virkistävän särön sangen yksimieliseen White Stripes -hyminään toi klassiseen rockiin ja syväluotaaviin artikkeleihin keskittynyt Uncut, jonka kirjoittajat pudottivat Elephantin niinkin alas kuin sijalle 23. Uncut-kriitikkojen ykkösalbumi oli persoonallinen valinta: keuhkosyöpään kuolleen Warren Zevonin viimeiseksi työksi jäänyt The Wind.
The White Stripesin jälkeisillä sijoilla eri listoilla vilahtelevat samat nimet. Eipä listaa ilman The Strokesia, Kings of Leonia tai The Outkastia, joista viimeksi mainitun Speakerboxxx/The Love Below on vuoden 2003 ulkomaisen poptarjonnan helmi. Etenkin tupla-albumin The Love Below -puoliskon veroista lahjakkuuden ilotulitusta ei ole koettu sitten Princen parhaiden päivien.
Tukkahevin takaisin listoille tuonut brittibändi The Darkness on vuosiäänestysten valossa toistaiseksi merkittävämpi ilmiönä kuin taiteelliselta anniltaan. Useimmissa äänestyksissä terävimmän listakärjen taakse jäänyt The Darkness -debyytti Permission to Land on kertakaikkisen hillitön paketti yltiöpäistä falsettilaulua ja stadionrockin pöhköyksiä.
Vain kantakirjatosikko voi olla rakastamatta humauksessa rockin huipulle noussutta The Darknessia, joka suunnittelee esittelevänsä seuraavalla kiertueellaan Arse de Triomphen, jättimäisen muovisen takapuolen, jonka silmästä yhtye ryntää esiintymislavalle.
Kotimaisesta tarjonnasta Rumban kirjoittajia eniten miellyttivät Liekki, Don Johnson Big Band ja The Flaming Sideburns. Ilmaisjakelulehti Suen väki antoi tukensa hc-juuriselle Disco Ensemblelle. Oululaisittain merkittävintä oli kaupungin valinta vuoden 2004 Popcityksi.
Yhdysvaltojen popkuviot tarjosivat monta epämiellyttävää kokemusta ja uutista. Vuoden suurin rapmenestyjä 50 Cent on lukuisilla ampumahaavoillaan kerskaileva entinen huumekauppias, joka korostaa korostamasta päästyään kuinka kova tyyppi hän onkaan.
Michael Jacksonin popin kuninkaan valtaistuinta kallistaa entisestään tieto siitä, että hänen yhteistyökumppaninsa yllättävän hyvin menestyneellä One More Chance -singlellä on tuottaja-laulaja R. Kelly. Mies, joka on joutumassa kahdessa osavaltiossa syytteeseen lapsipornosta. Ja Phil Spectorin luovasta hulluudesta lienee luovuus tippunut pois, sillä entinen tuottajanero joutuu pian vastaamaan murhasyytteeseen.
Kitararockin jo pari vuotta kestänyt nousukiito jatkui myös vuonna 2003 ja moni muodikas bändi sai kiinni tähteyden syrjästä. Kuten esimerkiksi hyperaktiivista punkrockia soittava bassoton trio Yeah Yeah Yeahs. Musiikkilehdistön lellikiksi Yeah Yeah Yeahs on päätynyt kahdesta syystä: bändi tulee New Yorkista ja sen keulakuva, pisteliäs Karen O, on lähempänä naispuolista Sid Viciousta kuin kukaan aiemmin.
Yhdysvaltojen keskilännen raamattuvyöhykkeeltä rockin seurapiireihin ponnisti Kings of Leon, kolmen veljeksen ja näiden serkun muodostama yhtye, joka luottaa 1970-luvun beat-ilmeeseen ja sekoittaa musiikissaan Troggsia, Strokesia ja Elviksen henkeä. Kings of Leon on yksi vuoden kiitetyimpiä yhtyeitä ja heidän missionsa kansan käännyttämisessä garagen pariin hyvässä vauhdissa.