Arto Tahkola
yrittäjä, toimitusjohtaja
Kempele
Mitä, jos vuokra-asunnon asumistuki maksettaisiin kerralla useamman vuoden ajalta. Hankkisitko sillä rahalla oman kodin? Ja jos tätä ei maksettaisikaan suoraan rahana, vaan asumistukisummalla hankittaisiin asunto kunnasta, joka tarvitsee muuttajia. Näin rohkeasti ideoi kansanedustaja Anne Kalmari alkuvuodesta 2020.
Kasvukeskuksien asuntopula nostaa vuokria, joita valtio tukee joka vuosi 2,3 miljardilla eurolla. Valtio tukee myös asuntotuotantoa vuokrien maltillistamiseksi. Oisko järkevää miettiä näiden miljardien kestävämpää hyödyntämistä.
Maaseudulla ja jopa kehyskunnissa on tuhansia asuntoja tyhjillään. VTT:kin on todennut tämän tutkimuksessaan. Muuttotappiokunnissa asuntokauppa ei käy, lainaa ei saa. Valmis infra, tiet, koulut, kentät ja terveyskeskukset jäävät tyhjänpantiksi ja kansallisvarallisuutta rapautuu miljardeilla euroilla. Suomi rakennetaan kalliisti uudelleen ja kunnat ja valtio velkaantuvat taakan alla.
Kaivetaanko esille vuoden 1945 maanhankintalaki, jolla perustettiin yli 100 000 asustustilaa eri puolille Suomea. Tätä aprikoin kolumnissani Asutetaan tyhjät talot ja maatilat (Forum24 1/2016). Hiotaan konsepti nykyoloihin sopivaksi, yhdessä asumistukipotin kanssa kasassa olisi jopa mullistava menetelmä.
Kuntatasollakin olen törmännyt ajatukseen, että sivummalle ei saa rakentaa tai muuttaa, koska voi tulla koulukuljetuksia. Vauvakato on kylläkin havahduttanut monet alueet uumoilemaan, että olisipa koululaisia, joita kuljettaa. Myös es. huoltovarmuus, hajautettu energiantuotanto ja metsäteollisuus tarvitsevat asukkaita ja työntekijöitä ”joka laaksoon, niemeen ja notkelmaan”.
Uusimman epidemian myötä maailma on erinäköinen. Jopa tunnettu aluetutkija arvioi twiitissään, että kaupunkien läheinen maaseutu saa nyt vastavirtoja. Tähän astihan on puhuttu vain keskittämisen väistämättömyydestä.
Valtion, alueiden ja kuntien kannattaakin tarttua tilaisuuteen avaamalla uusia tapoja maalle muuttoon. Johtolangaksi sopii Toivon Maantiede (professori Hannu Katajamäki). Se kunnioittaa ihmisten pyrkimyksiä elää elämäänsä siellä, missä he tuntevat elämänsä täydeksi ja eniten mahdollisuuksia antavaksi.