Suomalaiset ovat aina olleet urheiluhullua kansaa, joskin kolmet ensimmäiset olympialaiset menivät tavallaan meikäläisiltä ohi.
Sen sijaan Ateenan välikisoihin vuonna 1906 Suomesta lähti neljän miehen joukkue yksityisten henkilöiden ja urheiluseurojen tuella. Joukon pienuudesta huolimatta voittoon ylsivät Verner Weckman painissa ja Verner Järvinen antiikin kiekonheitossa. Mutta näitä välikisoja Kansainvälinen Olympiakomitea (KOK) ei ole koskaan hyväksynyt virallisiksi olympialaisiksi.
Urheilusta vuonna 1917 itsenäistynyt Suomi ammensi voimaa kansallisen identiteettinsä rakentamiseen, ja vähitellen suomalaisten mielissä alkoi siintää myös ajatus omien olympialaisten saamisesta.
Oikein tosissaan olympialaisia alettiin Suomessa suunnitella 1930-luvun alussa, ja lopulta 1936 Helsinki jätti hakemuksen kesäkisojen isännyydestä. Vuoden 1940 kisat sai kuitenkin järjestettäväkseen Tokio.
Mutta nyt urheilun saralle astui, kuten myöhemminkin, kansainvälinen politiikka. Japani nimittäin hyökkäsi Kiinaan vuonna 1938, ja tilanne muuttui myös olympialiikkeen kannalta. Kisoja kun ei voinut järjestää sotaa käyvä maa.
Tokio ilmoitti luopuvansa kisojen järjestämisestä 14. heinäkuuta 1938, ja niinpä KOK tarjosi neljä päivää myöhemmin kisaisännyyttä Suomelle. Seuraavana päivänä eli 19. heinäkuuta Helsinki vastasi tarjoukseen myöntävästi, vaikka valmisteluille jäi aikaa vain pari vuotta.
Helsinkiin odotettiin tuhansia kilpailijoita
Vuonna 1938 Suomessa oli vain reilut 3,5 miljoonaa asukasta, ja kisakaupunki Helsingissä ainoastaan vaivainen neljännesmiljoona. Koskaan nykyaikaisten olympialaisten historiassa kesäkisoja ei ollut myönnetty niin piskuiselle kaupungille.
Kisakutsut lähetettiin 64 maahan, joista 47 vastasi kutsuun. Eräiden arvioiden mukaan vuoden 1940 kisoihin Helsinkiin olisi saapunut nelisen tuhatta urheilijaa.
Kisatoimisto aloitti toimintansa Mikonkatu 15:ssä olevassa rakennuksessa syyskuussa 1938. Tilanahtauden takia toimisto muutti kesäkuussa 1939 Fabianinkatu 23:een, jossa sen käytössä oli neljä kerrosta ja viitisenkymmentä huonetta.
Käpylän olympiakylän rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1939, ja ensimmäisiä harjannostajaisia alueella vietettiin jo puolen vuoden kuluttua. Asuttavaan kuntoon ensimmäiset talot valmistuivat maaliskuussa 1940. Kaiken kaikkiaan olympiakylään valmistui yli 400 asuntoa.
Stadionin rakennustyöt uudelleen vauhtiin
Stadionia Helsinkiin oli aloitettu rakentaa jo vuonna 1934, mutta kohonneiden kustannusten takia rakennushanke oli pysähdyksissä. Tokion luovuttua kesäkisojen järjestämisestä ja kisaisännyyden langettua Helsingille myös stadionin rakennustyöt aloitettiin uudelleen syksyllä 1938.
Olympialaisten takia areenan katsomoa laajennettiin, minkä jälkeen sinne mahtui liki 61 500 katsojaa.
Syyskuun alussa 1938 alettiin myös toimittaa erityistä lehteä nimeltä Olympia-Sanomalehtipalvelu, joka ilmestyi peräti seitsemällä eri kielellä.
Olympiahaaveet
särkyivät
Mutta lopulta myös vuoden 1940 Helsingin kisojenkin kohtaloksi koitui maailmanpoliittinen tilanne. Syksyllä 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan, ja myös Neuvostoliitto yhtyi sotaan Puolaan vastaan. Ja lopulta 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Alkoi talvisota.
Olympialaisten kisatoimisto suljettiin pian talvisodan alettua, mutta kisoista suomalaiset eivät kuitenkaan halunneet luopua.
Talvisota loppui 13. maaliskuuta 1940, ja sen jälkeen tuli myös ajankohtaiseksi miettiä olympialaisten kohtaloa. Kisathan oli tarkoitus järjestää 20.7.-4.8.1940.
Kisa- ja majoituspaikat olivat selvinneet sodasta kutakuinkin vahingoittumattomina, mutta tilannetta pidettiin kuitenkin niin epävakaana, että kisojen järjestelytoimikunta esitti yksimielisesti kisoista luopumista 20. maaliskuuta 1940.
Lopullisesti hanke haudattiin järjestelytoimikunnan ja Suomen Olympiakomitean kokouksessa 20. huhtikuuta 1940. Koko kisaorganisaatio puolestaan lakkautettiin kolme kuukautta myöhemmin.
Suomalaisten toive kesäolympialaisten kisaisännyydestä täyttyi lopulta vasta vuonna 1952.
