lly McBealin musiikki nosti Vonda Shepardin uran nousuun, mutta onnenpotkulla oli hintansa. "Se oli kovaa puurtamista", 39-vuotias musiikintekijä huokaa.
Ennen hittisarjaa Shepard oli työskennellyt itsenäisenä trubaduurina ja levyttänyt kaksi albumia Warner- levy-yhtiölle. Kun tuottaja-käsikirjoittaja David E. Kelley keksi Shepardin kyvyt, kiertue-elämä ja oman polun tallaaminen vaihtuivat kellontarkkaan ryhmätyöskentelyyn.
Freelancerin pätkätöiden vaihtuminen säännölliseen arkirutiiniin oli jo sinällään iso askel. Muutokset eivät suinkaan jääneet siihen.
"Minä lauloin sarjassa ihan alussa. Sitten alkoivat esiintyä myös näyttelijät ja vierailevat tähdet. Päivät tuppasivat venymään, kun töitä tuli koko ajan lisää - vastuullani oli musiikin tuottaminen kokonaisuudessaan. Sarjan työstämisestä tuli entistä enemmän hyvin teknistä ja kokopäiväistä toimintaa", Shepard selvittää.
"Kun työkuva muuttui vuosien mittaan mekaaniseksi tuottamiseksi, touhu alkoi tuntua raatamiselta. Tunsin hukkaavani oman minäni siihen järjestelmällisyyteen, sillä tein aivan liikaa töitä. Loppua kohden turhauduin ja sain tarpeekseni silloisen elämäni hektisyydestä. Niin hieno duuni kuin se olikin, aloin kaivata jotain, jonka sarja oli persoonassani syrjäyttänyt. Haikailin aikoja, jolloin olin ollut vapaa, sillä olen luonteeltani enemmänkin sitoutumaton tyyppi", laulunikkari nauraa.
Hyvässä seurassa
Kun ohjelma päätettiin lopettaa, Vonda ei kyyneliä vuodattanut. Urakan päätyttyä Shepard sai kaipaamansa tilaisuuden kuulostella sisintään. Ideoista kehkeytyi Chinatown-albumi.
"Tietysti Ally McBeal -vuodet olivat hieno piristysruiske uralleni. Noina vuosina minun täytyi kuitenkin tavallaan kätkeä osa itsestäni. Minulla oli aivan liian kiire, että olisin esimerkiksi ehtinyt ruotimaan ajatuksiani kirjoittamalla neljä tuntia päiväkirjaa, kävelemään rannalla tai vain tapailemaan jotain lauluideoita yksin pianon ääressä. Kun sitten sain tietää, että sarja päättyy, ilahduin. Nyt pääsisin tekemään jälleen sitä, mikä oli lähinnä sydäntäni. Siitä tällä levyllä on juuri kyse", Shepard ruotii ajatuksiaan.
Chinatown syntyi hyvässä seurassa. Studiossa kortensa kantoivat kekoon vankat ammattilaiset rumpali Jerry Marottasta basisti Tony Leviniin. Keskeisin rooli oli muun muassa Suzanne Vegaa, Crowded Housea ja Los Lobosia tuottaneella Mitchell Froomilla, joka oli mukana projektin alusta saakka.
"Alun perin suunnittelin tästä pianolla säestettyä laulualbumia, jossa kuuluisi niukasti muita instrumentteja. Kun laulut alkoivat hahmottua, ne ikään kuin kaipasivat lisää rytmejä ja erilaisia kiehtovia saundeja. Annoin musiikin tavallaan päättää, mikä olisi paras tuotantoratkaisu. Mitchell oli valtava apua sopivia ääniä haettaessa", Shepard kehuu kumppaniaan.
Pää pystyssä
Laulut tarkastelevat elämää itsenäisen naisen näkökulmasta. Vondan lauluminä on vahva persoona, mutta ei silti immuuni elämän kolhuille. Sydänverellä kirjoitetuilla lauluilla on tekijälleen itseilmaisun ohella terapeuttinen merkitys.
"Pohjimmiltaan kaikki lauluni ovat omaelämäkerrallisia. En osaa pitää höyryjä sisälläni, haluan kertoa mistä kulloinkin tuulee. Kun saan purettua tunteitani lauluihin, koen puhdistuvani. Sen jälkeen tunnen oloni kevyeksi ja iloisemmaksi", Shepard nauraa.
Laulujen teemoissa kertautuvat tunne-elämän törmäykset ja onnesta kriisiin kaartuva parisuhdedynamiikka. Tekstit peilaavat tarkkaan lähimenneisyyden myllerryksiä, joita vauhdikas elämänvaihe toi mukanaan.
"Pyrin ilmaisemaan lauluilla, että kaipasin muutosta entisestä. Halusin ulos siitä elämäntilanteesta, johon olin itseni saattanut Ally McBeal -vuosien aikana. Tunsin itseni eksyneeksi ja halusin jälleen löytää oman itseni. Kyse oli oman todellisen minän ja oman musiikin kaipuusta. Levyllä kuuluu koko etsimisprosessi. Lauluissa on paljon eskapismia, halua päästä pois", Shepard tunnustaa.
"Panin erityistä painoa lyriikkoihin, hioin niitä hartaasti. Ne ovat syntyneet puolentoista viime vuoden aikana. Yleensä levyjeni laulut ovat saattaneet muotoutua hyvinkin pitkällä aikavälillä. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin valtavasti tunteita padottuna, sillä edeltävät vuodet olivat olleet todella intensiivisiä. Toisaalta en myöskään voinut käyttää läheskään kaikkia ideoita Ally McBealissa. Tämän levyn tekeminen avasi nuo padot ja sain purkaa lauluihin kaiken sen, mitä olin piilotellut viime vuodet."
Elokuvaohjaaja Roman Polanski käytti salaperäistä Chinatownia vieraantumisen symbolina. Vondakin haki myyttisellä otsikolla uutta perspektiiviä näkemyksiinsä.
"Halusin luoda paikan, joka poikkeaisi täysin jokapäiväisestä elämästäni. Kyseisessä laulussa puhun valaistuksesta, tuoksuista, pinnoista ja muodoista, joilla luon täysin erillisen, omasta arjestani poikkeavan todellisuuden."
Uteliaisuuden ja rehellisyyden ohella tärkein kiinnekohta omiin juuriin löytyy inspiroijista, jotka ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen.
"Rickie Lee Jonesia tulee kuunneltua edelleen, samoin James Tayloria. He sekä Paul Simon, Stevie Wonder, Joni Mitchell, Carole King ja muut pitkään alalla olleet tyypit eivät petä koskaan", taiteilija tietää.