Henkirikokset: Oulussa jo toinen hen­ki­ri­kos viikon sisään

Lumi: Oulussa on nyt lunta poik­keuk­sel­li­sen paljon

Keskoset: Ii­läi­nen Vera Tur­ti­nen painoi syn­tyes­sään vain 500 grammaa

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan – tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Voi­sim­me­ko muuttaa il­mei­sen järk­ky­mä­tön­tä ke­hi­tys­kul­kua?

Kulttuurien, yhteiskuntien elinkaari on aina sama: syntymä, kehitys, kukoistus ja rappion kautta kuolema.

Tätä kulkua ei muuteta kosmeettisin korjailuin, edes vallankumouksen voimalla, ei elinkaarensa lopussa olevaa järjestelmää kyetä korjaamaan, elvyttämään tai palauttamaan vaiheeseen, jossa se vielä henkisen kehityksemme kannalta oli mielekäs.

Historia, ihminen toistaa tässä itseään, nytkin – joskin sillä erolla, että liian varhaisen globalisaation myötä olemme todistamassa yksittäisen ryhmän katoamisen sijaan koko ihmiskunnan mahdollista katoamista. Todennäköisesti kumminkin pieni osa selviää ja heidän harteilleen jää kaiken elämän huomioivan yhteiskuntajärjestelmän luominen – olettaen, että he onnistuvat järjestäytymään käynnistämiemme ”luonnonkatastrofien” jälkeen.

"Entä jos me nyt kokoaisimme yhteen kaiken sen viisauden, jonka maa päällään kantaa, ja loisimme järjestelmän, jossa ihan kaikella elämällä olisi itseisarvonsa, systeemin, jossa elämää pidettäisiin pyhänä, koskemattomana?"

Toisin kuin suurta pihapuuta osissa kaataessaan ihminen ei koskaan kykene poistamaan järjestelmäänsä ajan saatossa juurtuneita sitä mädättäviä osia, jotka edelleen ruokkivat sisäistä ja ulkonaista rappiota.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.