Vahingonkorvauslaissa lähtökohtana on, että se, joka tahallaan tai tuottamuksella on aiheuttanut toiselle vahingon, on velvollinen sen korvaamaan. Eräiden vahinkotyyppien osalta laissa on kuitenkin poikkeuksia. Työntekijän työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamasta vahingosta ulkopuoliselle taholle vastaa vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan myös työnantaja. Työnantajan korvattavaksi tulee yleensä aiheutuneen vahingon koko määrä, ellei erityisiä syitä ole. Korvausvaatimuskin kohdistetaan ensisijaisesti työnantajaan.
Työnantajan oikeudesta vaatia maksamiaan korvauksia vahingon aiheuttaneelta työntekijältä säädetään vahingonkorvauslain 4 luvussa. Työntekijän korvausvastuu työnantajan maksamista korvauksista ulkopuolisille, riippuu useista seikoista. Korvauksen määrään vaikuttaa mm. tuottamuksen aste. Tahallaan aiheutetut vahingot työntekijä on velvollinen korvaamaan lähtökohtaisesti kokonaisuudessaan. Jos vahinko on aiheutettu vain työntekijän lievällä huolimattomuudella, korvausvastuuta työnantajalle ei ole. Muita vahingonkorvauksen määrään vaikuttavia seikkoja ovat myös aiheutuneen vahingon määrä ja työntekijän kyky suorittaa korvauksia sekä työnantajan tarve korvauksien saamiseen.
Vahingon määrän ollessa huomattava myös riski työntekijän maksukyvyn puutteesta kasvaa. Lisäksi mikäli vahinko on aiheutettu lievää suuremmalla huolimattomuudella, korvausvastuuta voidaan edellä mainituilla perusteilla kohtuullistaa. Työntekijöiden kouluttamisen ja hyvän ohjeistamisen lisäksi onkin tärkeää huolehtia tarpeeksi kattavan vastuuvakuutuksen hankkimisesta toimintaa varten.