Rakas joulupukki! Toivon, että ilkeät kuutosluokan pojat lopettaisivat kiusaamasta poikaani.
Näin alkaa tekstaripalstan (Forum24, 12.12. sivu 10) Paperienkeli-nimimerkin kirjoitus.
Risuja kirjoittaja toivoo opettajille, jotka eivät halua nähdä ja kuulla kiusaamista.
Voimia hän toivoo koko perheellensä ja pojallensa.
Vetoan sinuun joulupukki, tämä esitetty toive kaipaa kipeästi toteuttamista!
Olisipa kiusaamisen kitkeminen niin helppoa, että joku voisi vain napsauttaa sormiaan syrjimisen, naljailujen ja nälvimisen – jopa fyysisen kiusaamisen lopettamiseksi.
On tärkeää, että koulukiusaamisesta puhutaan.
Tärkeämpää on, että puhumisesta seuraa tekoja.
Syyskuussa oululaisäidin somessa julkaisema tyttärensä ja tämän kiusaajan viestittely kirvoitti median ja suomalaiset kommentoimaan. Samalla se herätti kysymyksiä: onko tämä todella koululaisten arkea? Kenen tulisi puuttua kiusaamiseen ja kuinka sitä voisi ehkäistä?
Karmeassa viestittelyssä tytär pyysi kiusaajiaan lopettamaan kiusaamisen ja hakkaamisen.
Kiusaaja vastaa ”Vi**u, katotaan heti ku tuut kouluun”.
Opetusministeri Li Andersson otti kantaa tapaukseen ja painotti, että opetusministeriön täytyy tehdä lujasti töitä kiusaamisen vähentämiseksi Suomessa.
Koulukiusaamisasia on hankala ratkaista, mutta yrittämistä pitäisi tehostaa.
Toivottavasti tämä on myös uuden hallituksen linja.
Pääministeri Sanna Marin korosti ensimmäisessä puheessaan hallituksen tärkeän tehtävän olevan muun muassa ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen.
Tehtävä tulisi olla meidän jokaisen. Kiusaamiseen puuttuminen ei ole vain opettajien vaan jokaisen kiusaamista havainnoivan harteilla.
Puuttuminen voi olla jopa hengenpelastus. Puhu ja puutu – erityisesti kotona.