Olemme olleet koronakurimuksessa kohta vuoden, ja tilanne on helpommin tarttuvien virusmuunnosten takia taas pahenemassa. Pandemian alussa kerrottiin, että pääasiallinen tartuntatapa on pisaratartunta, eikä korona tartu aerosolireittiä. Pisarat putoavat maahan parin metrin matkalla, aerosolihiukkaset ovat pienempiä, ja jäävät leijumaan ilmaan pitkiksi ajoiksi. Aerosolivälitteisiä tauteja ovat muun muassa tuhkarokko ja tuberkuloosi.
Viime keväänä luin perusteluna pisaravälitteisyydelle, että koronan tarttuvuus on paljon alhaisempi kuin tuhkarokon. Mutta eihän tarttuvuudessa ole kysymys pelkästään tartuntareitistä, taudin aiheuttajan on oltava tehokas myös kehoon päästyään.
Varsin pian saatiin tietoja tartuntaryppäistä, jotka viittasivat nimenomaan aerosolivälitteisiin tartuntoihin. Tauti tarttui konserteissa, kuoroharjoituksessa, jossa pidettiin turvavälejä, ja bussissa, jossa ihmiset eivät liikkuneet paikoiltaan. Maskien käyttöä alettiin suositella, mutta niiden hyödystä on kiistelty, muun muassa siksi, että kirurgisten ja kangasmaskien tehoa aerosolien leviämisen estäjinä pidetään alhaisena.
Jotta ymmärtää maskien käytön hyödyn, täytyy ensin ymmärtää aerosolien käyttäytymistä
Kaikille tuttuja pölypalleroita, eli kansanomaisesti villakoiria, alkaa ilmestyä kodin nurkkiin muutamassa päivässä imuroinnin jälkeen. Jos näitä villakoiria hieman tutkiskelee, voi havaita, että niiden ydin on usein hius tai lemmikkieläimen karva. Hiukseen tarttuu ilmassa leijuvia hiukkasia, jotka kodeissa ovat pääasiassa peräisin tekstiileistä ja papereista, ja näin lähtee villakoira rakentumaan.
Mielenkiintoista kyllä, villakoiran ydintä voi itse asiassa ajatella yksikuituisena kuitusuodattimena, ja kuitusuodattimiahan ovat muun muassa käyttämämme kirurgiset maskit.