_
Joessa oli kylmää ja kamalaa. Virta vei Niinaa kovempaa kuin se pystyi uimaan vastaan, ja orava joutui kamppailemaan, että sai päänsä pidettyä pinnan yllä.
Juuri, kun Niina alkoi uskoa, että toivo oli menetetty, se tunsi lujan otteen hännässään ja huomasi roikkuvansa ilmassa pää alaspäin. Sitten se laskettiin kuivalle maalle.
"Tulimme jäätä ja kiviä pitkin sinua vastaan, kun näimme, että jäät pettivät", Olli sanoi Niinalle, joka haukkoi henkeään säikähdyksestä.
"Olli nappasi sinua hännästä, kun olit menossa ohi", Kati jatkoi. "Onneksi ehdimme paikalle, pikkuinen."
Niina niiskaisi. "Kiitos kaverit, ja anteeksi, että olin niin typerä", se mutisi.