Korkeimman oikeuden käsittelemässä tuomiossa WinCapita-sijoittajilta ei vaadittu voittoja valtiolle siksi, että he olisivat itse tehneet rikoksen klubin toiminnassa. Voittoja vaadittiin, koska klubin toimintaa hoitanut Hannu Kailajärvi on tuomittu sekä rahankeräysrikoksesta että törkeästä petoksesta.
KKO:n mukaan Kailajärvi kehitti WinCapitassa varojenjakomallin, jossa jäsenten klubin tileille maksamia varoja on jaettu klubiin aikaisemmassa vaiheessa liittyneille jäsenille.
KKO:n mukaan rikoshyödyn menettämisen edellytyksenä ei ole se, että rikoshyödyn saaja tietää rikoksesta tai sen tekijästä.
WinCapitan tapauksessa sillä, että voitoille saaneet eivät tienneet Kailajärven rikoksista, ei ole merkitystä vaan tietämättömyydestään huolimatta heidän pitää maksaa klubista saamansa voitot takaisin.
”(Voittajat) ovat tosiasiallisesti hyötyneen Kailajärven rikoksista saadessaan klubista varoja enemmän kuin he ovat sinne sijoittaneet, kun taas suuri osa jäsenistä on menettänyt kokonaan tai osaksi sijoittamansa varat”, oikeus totesi.
WinCapita-sijoittajat vetosivat KKO:ssa siihen, että uskoivat klubin harjoittavan tuottoisaa ja laillista vedonlyöntiä ja valuuttakauppaa. Näin ollen he olivat niin sanotusti vilpittömässä mielessä.
Rikoslain mukaan hyödynsaajan vilpittömällä mielellä ei ole merkitystä arvioitaessa rikoshyödyn menettämistä.
”(Sijoittajien) saamaa rikoshyötyä on lähtökohtaisesti heidän klubille suorittamiensa ja siltä saamiensa varojen erotuksena muodostuva hyöty”, KKO totesi ja määräsi sijoittajat menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä ne summat, joita syyttäjät heiltä vaativat.
